9. KANSALAISTEN JA PÄÄTTÄJIEN NÄKEMYSEROT

Tämänkertaiseen raporttiin sisältyy myös uusi tarkastelu-ulottuvuus. Kansalaisten energiakannanottoja verrataan yhteiskunnallisten vaikuttajien kannanottoihin ja mitataan näiden välistä etäisyyttä. Vertailun mahdollistaa Energia-alan julkinen kuva -tutkimuksen¹ aineisto. Siinä arvioitsijoina toimivat eri yhteiskuntasektoreita (poliittiset päättäjät, viranomaiset, media, järjestöt, tutkimuslaitokset ja yritykset) edustavat vaikuttajat ja asiantuntijat. Tiedot tekee vertailukelpoisiksi se, että ne on kerätty samalla kysymyksenasettelulla, samalla tiedonkeruumetodilla ja lisäksi vielä samana ajankohtana.

Yksi keskeinen vertailuasetelma (tutkimuksiin sisältyy lukuisia yhteisiä mittareita, joista tässä on mahdollista esittää vain osa) on 'kansan ja eliitin' suhtautuminen eri energiamuotoihin. Asennoitumisessa nähdään sekä yhtenevyyttä että eroavuutta. Karkeasti luonnehtien voi sanoa että yhdistäviä tekijöitä ovat penseä suhtautuminen hiileen ja öljyyn sekä hyväksyvä suhtautuminen vesi-, puu- ja tuulivoimaan. Selvimmät suhtautumiserot koskevat ydinvoimaa ja maakaasua. Kumpikin on päättäjille näkyvästi mieluisampi kuin kansalaisille. Arviot eivät kuitenkaan mene suoranaisesti ristiin minkään vaihtoehdon osalla [kuvio 35.].

Hyväksyvimmin vaikuttajat suhtautuvat puuhun ja muuhun bioenergiaan (89% kannattaa käytön lisäämistä). Tuulivoima (78%), ydinvoima (76%) ja maakaasu (75%) tulevat lähellä perässä. Ydinvoimaratkaisu herättää vaikuttajissa lähinnä vain yhdensuuntaisia reaktioita. Tätä koskevan teesin 'Eduskunta teki oikean ratkaisun antaessaan luvan uuden ydinvoimalan rakentamiselle' allekirjoittaa useampi kuin neljä viidestä (84%, ei kuviossa; kysymystä ei esitetty perusväestölle).

Energiapolitiikan perusperiaatteiden (kansalaisten arvioista lähemmin, ks. luku 3.) punninta tuo esille verrattain selkeän ja systemaattisena ilmenevän suuntautumiseron. Päättäjien asennoituminen on leimallisesti 'kovempaa' kuin kansan. Tätä indikoivat saatavuus-, tuotantovarmuus- ja tehokkuusnäkökohdat saavat ryhmässä suuremman painon. 'Pehmeiden' turvallisuus- ja ympäristönäkökohtien osalla ero on toisensuuntainen. Kansalaisten arvostusten rakenne on astetta hajautuneempi kuin päättäjien [kuvio 36.].

Vaikka hiilen käyttöön suhtautuminen on kummassakin ryhmässä sangen kriittistä, energiamuodon saama tuomio ei ole totaalinen. Mikäli käyttö rajataan yhteistuotantoon esittäen että 'Kaukolämmön ja sähkön yhteistuotanto on niin tehokas energian hyödyntämistapa, että siinä tulee hyväksyä myös kivihiilen ja muiden fossiilisten polttoaineiden käyttö', hyväksyntä kasvaa olennaisesti. Vaikuttajista joka toinen (52%) yhtyy näkemykseen, noin joka neljäs (27%) ei. Kansalaistenkin luvut kohentuvat lähes neutraaleiksi, joskin laajaa epätietoisuutta ilmentäviksi [kuvio 37-a.].

Vuotos-ratkaisu saa vertailuryhmiltä verraten erilaisen vastaanoton. Teesi 'Päätös jättää Vuotoksen allas rakentamatta oli oikea' herättää vaikuttajien keskuudessa huomattavasti enemmän torjuntaa (63%) kuin hyväksyntää (25%). Kansalaisten kannanotot painottuvat pikemminkin hyväksynnän suuntaan (41% hyväksyy, 22% ei) [kuvio 37-b.].

Jos kohta vaikuttajat suhtautuvat tuulivoimaan ja muuhun vaihtoehtoenergiaan sinänsä myönteisesti, skeptisyys näiden energianlähteiden käytännön hyödyntämismahdollisuuksia kohtaan on mittavaa. Kansalaisten toiveikkuuteen - monien mielestä puutetta on paljolti vain hyvästä tahdosta - nähden ero on suuri. Edellä tarkasteltu teesi 'Tuuli- ja aurinkovoima voitaisiin ottaa maassamme laajaan käyttöön jo melko pian, mikäli vain niitä koskevaan tutkimus- ja kehitystoimintaan haluttaisiin panostaa varoja' saa vertailuryhmiltä liki vastakkaisen vastaanoton. Vain kolmannes vaikuttajista (32%) yhtyy kansalaisten suuren enemmistön (70%) arvioon [kuvio 37-c.].

Myös sähkömarkkinoihin suhtautumisessa havaitaan aste-ero. Vaikuttajien kokonaisarvio järjestelmän tähänastisesta toiminnasta painottuu positiiviseksi. Väite 'Nyt kun sähkömarkkinoiden vapauttamisesta kilpailulle on saatu usean vuoden kokemus, ratkaisun voidaan todeta olleen onnistunut' herättää ryhmässä merkittävästi enemmän hyväksyntää (46%) kuin torjuntaa (22%). Skeptisten kuten suuri epätietoistenkin osuus (31% on vailla selvää kantaa) viittaa kuitenkin siihen, ettei vakuuttuneisuus ole aivan täydellistä. Kansalaisten kantoja leimaa vielä suurempi epätietoisuus [kuvio 37-d.].

Näkemykset energia-alan ympäristövastuusta eivät heijasta suoranaista erimielisyyttä, vaikka asennoitumisessa eroa havaitaankin. Väite 'Suomalaiset energiayhtiöt toimivat nykyisin ympäristöasioissa vastuullisesti'  saa vaikuttajien valtaenemmistön (79%) vahvistuksen. Vaikka kansalaisten kannat jäävät astetta vaisummiksi (53% yhtyy, 13% ei), on niitäkin lausuman luonne huomioon ottaen – kansalaisten tunnustus on tämän tyyppisissä asioissa tiukassa – pidettävä merkittävän myönteisinä [kuvio 37-e.].

_________________________________________________

¹Tutkimus toteutettiin Finergyn Ympäristöpoolin toimeksiannosta syksyllä 2003. Se perustuu 603 henkilön antamiin vastauksiin. Koska vaikuttajaeliitti osoittautui asennoitumiseltaan ja arvostuksiltaan verraten homogeeniseksi, sitä  tarkastellaan tässä esitettävissä vertailuissa yhtenä kokonaisuutena. Eri vaikuttajaryhmien välisistä näkemyseroista kuten tutkimuksen tuloksista laajemminkin (kysymyksenasettelu sisälsi useita teema-alueita, joista vain osa oli mukana kansalaistutkimuksessa) esitetään tietoa Finergyn sivuilla ( www.finergy.fi ).