Tämänkertaisessa tutkimuksessa informaatioteemaa selvitettiin lähemmin luotaamalla kansalaisten käsityksiä eri tietolähteiden uskottavuudesta. Vastaajien tuli arvioida neljäätoista viestijää erillisesti sen mukaan, kuinka luotettavina tietolähteinä he pitävät niitä sähköntuotantovaihtoehtoja ja niiden ympäristövaikutuksia, kustannuksia ja riskejä koskevissa asioissa.

Kansalaismielipide rankkeeraa eri yhteiskuntatahoja ja taustavoimia edustavat viestijät verrattain selkeään järjestykseen. Luotettavimmaksi tietolähteeksi arvioidaan energia-alan tutkijat ja tutkimuslaitokset (81% pitää luotettavana ja 8% epäluotettavana). Ympäristöministeriö yltää selkeälle kakkossijalle (76%/16%). Kauppa- ja teollisuusministeriön/sen energiaosaston kolmas sija (63%/24%) vahvistaa viranomaistahojen hyvää sijoitusta uskottavuuskilvassa. Vaikutelman viimeistelee Energiamarkkinavirasto (52%/20%) astetta varovaisemmilla, joskin sinänsä positiivisilla luvuillaan [kuvio 30.].

Tämän jälkeen mukaan tulee toisen tyyppisiä vaikuttajia. Myös Suomen Luonnonsuojeluliiton (52%/36%) uskottavuus osoittautuu huomionarvoisen laajaksi. Yleisenä kategoriana ympäristö- ja luonnonsuojelujärjestöt (48%/39%) jäävät tästä hieman jälkeen ja samalla kannanotot alkavat jo polarisoitua enemmän. Kaikki nimetytkään ympäristöjärjestöt eivät menesty vertailussa hyvin: Greenpeaceen kohdistuu enemmän epäluottamusta kuin luottamusta (35%/48%). Kenties järjestön tempaukset ovat olleet liian railakkaita sovinnaisille suomalaisille.

Ensimmäisinä energiasektorin edustajina esille tulevat ydinvoimayhtiöt. Suhtautuminen niiden jakamaan tietoon on varsin kaksijakoista (41%/45%). Selvemmin pakkaselle painuvat energiayhtiöitä/sähkön tuottajia yleensä koskevat arviot (38%/49%) kuten myös sähkön myynti- ja jakeluyhtiöitä koskevat arviot (39%/49%). Energia-alan toimijoista vähiten avointa kriittisyyttä - kuten avointa luottamustakin - saavat osakseen energia-alan järjestöt (36%/26%). Ne kuitenkin kärsivät vertailussa (kuten viranomaistahoista Energiamarkkinavirastokin) heikohkosta tunnettavuudestaan (suuret 'ei osaa sanoa' -osuudet).

Uskottavuuslistan tyvi on siinä määrin tasainen, ettei 'musta pekka' jää selvästi minkään tahon käteen. Mikäli kriteerinä käytetään positiivisten ja ja negatiivisten arvioiden osuuksien erotuksia, heikoimman saldoluvun (-15) saavat poliittiset päättäjät (maan hallitus ja johtavat poliitikot). Tulos selittyy pitkälti suomalaisten perinteisellä politiikanvastaisuudella. Poliittisten toimijoiden jumbosija on taattu käytännössä aina, kun suomalaisten luottamusta yhteiskunnan toimijoihin jollakin tavoin luodataan (vrt. esim. Tiedebarometri 2004).

'Epäilyttävimpien' kategoriaan sijoittuvat myös Greenpeace (-13) ja energiayhtiöt (-11). Tämä viittaa siihen että eri toimijoiden luottamusluvut määräytyvät - niiden viestinnällisten edesottamusten ohella - sen mukaan, kuinka riippumattomia niiden arvioidaan olevan. Selkeästi tunnistettavat intressit tai suoranainen 'osapuoliasema' yhteiskunnallisessa kiistakysymyksessä luovat arviointeihin jo lähtökohtaisesti tiettyä skeptisyyttä. Oletettavasti samanlaisin varaumin arvioitaisiin ateistien vs. piispojen objektiivisuutta kirkkoa koskevissa asioissa jne.

Arviointien väestöryhmittäiset erot

Tuloksia yksityiskohtaisemmin tarkasteltaessa havaitaan sukupuolen erottelevan luottamuslukuja merkittävästi. Naisten luottamus ympäristöjärjestöjen (kaikki tiedustellut järjestöt)  jakamaan tietoon on olennaisesti vahvempaa kuin miesten. Ympäristöministeriön ja EUn ympäristöviranomaisten kohdalla ero on samansuuntainen. Miehet puolestaan luottavat naisia enemmän mm. ydinvoimayhtiöiden sekä KTMn tarjoamaan tietoon. Huomattavaa ikäriippuvuutta havaitaan mm. ympäristöministeriötä, kaikkia ympäristöjärjestöjä sekä Euroopan unionia koskevissa arvioissa. Nuoret luottavat po. tahojen informaatioon vanhempia vahvemmin.

Tätäkin suuremmiksi muodostuvat ydinvoimakannan mukaiset erot. Ydinvoiman kannattajat luottavat huomattavasti enemmän - paitsi ydinvoimayhtiöihin, joiden osalla ero on huikea - kauppa- ja teollisuusministeriöön, kaikkiin energiasektorin toimijoihin (energiayhtiöt, sähkölaitokset, järjestöt), metsäteollisuuteen sekä energiamarkkinavirastoon. Jopa poliitikot koetaan luotettavammiksi kannattajien keskuudessa. Ydinvoiman vastustajat puolestaan osoittavat huomattavasti suurempaa luottamusta erilaisten ympäristöjärjestöjen tarjoamaa tietoa kohtaan. Energia-alan tutkimuslaitokset ja tutkijat sekä ympäristöministeriö nauttivat laajaa luottamusta kummankin ryhmän keskuudessa.

Muutokset arvioinneissa 2001-2004

Koska kysymyssarja sisältyi myös vuoden 2001 tutkimukseen, tuloksia aiempiin vertaamalla voidaan tehdä päätelmiä toimijoiden uskottavuudessa tapahtuneista muutoksista. Nämä eivät yleisesti ottaen muodostu suuriksi. Arviointien peruspermanentti on pitänyt entisen muotonsa. Luotettavuuslistan kärkeen kipuavat kummassakin mittauksessa samat tahot samassa järjestyksessä. Myös listan tyvi on säilynyt suhteellisen samanlaisena [kuvio 31.].

Täysin yhdenmukaisia arviot eivät kuitenkaan ole. Näkyvimmät nousijat vertailussa ovat Energiamarkkinavirasto ja ydinvoimayhtiöt (siirtymän suuruutta kuvaavaksi muutosindeksiluvuksi saadaan molemmilla +16). Lähes yhtä paljon positiivisen suuntaan hammastavat EUn ympäristöviranomaisia ja maan hallitusta koskevat arviot (molemmat +14). Toiseen suuntaan tapahtunutta kehitystä havaitaan lähinnä energiayhtiöiden (-11) ja metsäteollisuuden (-8) osalla. Sähkön jakelu-/myyntiyhtiöitä koskeva ero on oireellisesti samansuuntainen (-5). Ympäristöjärjestöjä koskevat kannat ovat pysyneet jokseenkin muuttumattomina, joskin pikemminkin myönteistyneet kuin kielteistyneet  (Luonnonsuojeluliitto 0, Greenpeace +2, järjestöt yleensä +4; kuvio 31b.].

Merkittävimmille muutoksille voitaneen löytää luontevia selityksiä. Energiamarkkinaviraston  tunnettuus oli edellisen mittauksen aikaan varsin heikko, koska organisaatio oli ehtinyt toimia uudella nimellään (aiemmin Sähkömarkkinakeskus) vasta lyhyen aikaa. Nyt 'huomioaikaa' ja näkyvyyttä julkisuudessa on ehtinyt kertyä enemmän. Ydinvoimayhtiöiden uskottavuuden kohentumisen taas voi liittää ydinvoiman hyväksyttävyyden kasvuun. Tulkinnassa on tosin huomioitava kysymyksen sanamuodossa tapahtunut osittainen muutos. Arviointikohteen 'ydinvoimayhtiöt' tilalla aiemmassa tutkimuksessa oli 'ydinvoimayhtiöt, rakentamishakemuksen jättänyt TVO'.