|
Omistajuuden ja regulaation ohella arvioitavana oli myös sähkömarkkinoiden toimivuuteen ja vaikutuksiin liittyviä näkökohtia. Markkinoiden laajentuminen Pohjoismaihin mielletään positiiviseksi asiaksi ainakin sähkön saatavuuden kannalta. Enemmistön (62%) käsityksen mukaan 'maamme mukanaolo yhteispohjoismaisilla sähkömarkkinoilla turvaa sen, ettei sähköstä tule Suomessa pulaa'. Väitteen kiistää vain pieni vähemmistö (8%). Samanmielisyys on pikemminkin lisääntynyt kuin vähentynyt viime vuodesta. Väheksymättä yhteismarkkinoiden etuja voi kuitenkin todeta että heikkoina aikoina - kuivina kausina - sähköä ei liene myytäväksi muillakaan [kuvio 35.]. Riippuvuus muista maista on silti luonnollisesti epäsuotuisa asiantila. Teesi 'Suomen tulisi olla sähköntuotannossaan omavarainen, vailla riippuvuutta kansainvälisen sähkökaupan suhdanteista' tavoittaa kahden kolmasosan (67%) tunnot. Enemmän tai vähemmän hurskas toive omillaan pärjäämisestä on nyt jokseenkin yhtä yleinen kuin vuotta aiemmin. Toiveen toteutumista auttanee osaltaan uuden ydinvoimalaitoksen valmistuminen (ei kuviota). Suhtautumista luodattiin myös astetta arkisemmalla tasolla. Nykyjärjestelmää on julkisuudessa kritisoitu 'liiasta kustannustietoisuudesta', minkä on väitetty näkyvän mm. heikentyneenä huoltovarmuutena myrskyjen ja sähkökatkosten yhteydessä. Myös muita kannattavuuden kehittämiskeinoja on arvosteltu. Syytös 'markkinakilpailun seurauksena sähköyhtiöt pyrkivät parantamaan hintakilpailukykyään vain kustannuksia karsimalla, eivät uutta sähköntuotantoa kehittämällä' saa allekirjoituksen useammalta kuin joka toiselta (58%). Väitteen paikkansapitävyyden tohtii kieltää - epätietoisten määrän ollessa suuri - vain noin joka kymmenes (11%). Tulos on hieman kriittisempi kuin vuotta aiemmin (55% yhtyi, ei kuviota). Uuden järjestelmän keskeisin koetinkivi on luonnollisesti sen vaikutus sähkön hintaan. Markkinakilpailun koettuja hintavaikutuksia luotaava seurantamittari tuo esille paljonpuhuvan kehityskulun. Niiden osuus, jotka katsovat kilpailun alentaneen oman kotitaloutensa käyttämän sähkön hintaa, väheni aiemmin voimakkaasti vuosi vuodelta siten että kokonaismuutos muodostui huomattavan suureksi. Uusin tulos kertoo tämän kehityksen taittumisesta ja kannanottojen palautumisesta toissa vuoden (2002) tasolle. Myönteiseen hintavaikutukseen uskoo nyt (jälleen) lähes joka neljäs (23%). Asian kiistävien osuus on pudonnut kolmesta viidesosasta (59%) alle puoleen (47%). Muutosten taustalta voitaneen löytää paitsi muuttuvia tuntemuksia, myös muuttuvia tosiasioita. Arvioinneissa tapahtuneet käänteet ovat ilmeisessä yhteydessä sähkön hintakehitykseen. Kriittisyys kasvoi sitä mukaa kuin kuluttajien sähkö kallistui. Uusin käänne heijastaa hintatilanteen helpottumista [kuvio 36.]. Tuloksista
saadaan myös kokonaisarvosana sähkömarkkinoiden toiminnalle. Koska järjestelmä
on vielä verraten uusi ja sen käytäntöihin sopeutuminen kesken, kyseessä
on vasta välitilinpäätös. Kaikesta kritiikistä huolimatta
kansalaismielipiteen tuomio ei ole langettava, jos ei vapauttavakaan. Tätä
koskeva teesi 'nyt kun sähkömarkkinoiden vapauttamisesta kilpailulle on
saatu muutaman vuoden kokemus, ratkaisun voidaan todeta olleen onnistunut'
herättää huomattavaa epätietoisuutta. Asian myöntäviä (32%) on
kuitenkin jonkin verran enemmän kuin sen kieltäviä (25%). Jakauma on
hieman hyväksyvämpi kuin vuotta aikaisemmin. Vailla kantaa olevien suuren joukon (nyt
43%) voidaan tulkita olevan eräänlaisella
odottavalla 'antaas katsoa' -kannalla. Tulevaisuus näyttää, mihin
suuntaan kansalaismielipiteen puntari painuu [kuvio
37.]. |
