7.3. Järjestelmän voittajat ja häviäjät

Suhtautumista sähkömarkkinoihin selvitettiin myös laajalla kysymyssarjalla, joka käsitteellisesti kiertyy lähelle edellisen luvun hyödyt vs. haitat -teemaa. Pyrkimyksenä oli saada tiukan strukturoituun, vertailevaan asetelmaan perustuva kokonaiskuva siitä miten nykyjärjestelmän nähdään tähän mennessä toimineen. Kansalaisten tuli arvioida kahtakymmentäyhtä erilaista asiaa ja toimijaa erillisesti sen mukaan, onko markkinajärjestelmästä ollut niille/niiden kannalta etua vaiko haittaa.

Yleiskuva arvioinneista muodostuu varovaisen epäröiväksi. Niin neutraalien kantojen ('ei vaikutusta') kuin kokonaan vailla kantaa olevienkin ('ei osaa sanoa') peittämä alue on tulosprofiilissa laaja. Kaikkein useimmin tunnistetuksi hyödyksi kohoaa kuluttajien valinnanmahdollisuuksien lisääntyminen. Sen kannalta markkinajärjestelmästä katsoo olleen etua kaksi kolmesta (66%) ja haittaa vain aniharva (3%). Väheksymättä asian arvoa - kyse on keskeisestä järjestelmälle asetetusta tavoitteesta - voi kuitenkin kysyä missä määrin etu koetaan vain periaatteelliseksi. Sähköntoimittajien kilpailuttaminen saati vaihtaminen on tuskin  ollut suomalaisten suurella enemmistöllä edes vakavassa harkinnassa, käytännön toimista puhumattakaan [kuvio 39.].

Seuraaviksi sijoitetuissa hyötyjissä nähdäänkin jo kaikuja energia-alaa koskevasta optiokeskustelusta ja muusta tiedotusjulkisuudesta. Selviksi edunsaajiksi nimetään niin sähköyhtiöiden johtohenkilöt (54%/6%) kuin omistajatkin (53%/8%). Saavutetut bisneshyödyt liitetään myös laajemmin alan kannattavuuden kehitykseen (44%/8%). Myös kilpailun ja energia-alan toiminnan tehostumisen kannalta  järjestelmästä arvioidaan olleen ilmeistä hyötyä (43%/6%) 

Sähkön hintaa koskevat arviot ovat astetta jakautuneempia. Kotitalouksien sähkön hinnan ja hintakehityksen kannalta järjestelmästä nähdään näin arvioiden olleen pikemminkin etua (34%) kuin haittaa (19%). Kuva sähkömarkkinoiden hintavaikutuksista piirtyy täten positiivisemmaksi kuin erilliskysymyksillä mitattuna edellä. Vaikutus yritysasiakkaiden sähkönhintaan on vaikeammin arvioitavana asiana epäselvempi, mutta kuitenkin niin ikään myönteisiin näkemyksiin painottuva (32%/4%). Hintojen tasoa häiritsevämpi asia on niiden heikko stabiliteetti. Sähkön hintavakauden kannalta markkinajärjestelmästä katsotaan olleen pikemminkin haittaa (33%) kuin etua (15%).

Muilta osin vaikutusarviot jäävät melko neutraaleiksi. Huomionarvoista kuitenkin on että monet julkisuudessa kritisoidut asiat, kuten heikentyneeksi väitetty huoltovarmuus, eivät herätä kansalaisten keskuudessa sanottavaa kritiikkiä. Energia-alan julkisen kuvan ja maineen ei liioin koeta erityisemmin kärsineen; asian arviointi päättyy jokseenkin täydelliseen tasapeliin (26% katsoo parantuneen, 25% heikentyneen). Kaiken kaikkiaan tuloksista välittyvä kokonaiskuvaa voi pitää suhteellisen positiivisena, ainakin mikäli vertailukohtana pidetään edellä tarkasteltujen sähkömarkkinoita koskevien asenneväittämien tuloksia. Myöskään johtopäätös, jonka mukaan sähkömarkkinat saavat kansalta hellemmän kohtelun kuin medialta - ajatellen uutisointien valtavirtaa - ei liene vailla katetta.

Arviointien myönteisten suuntaan painottuva perusvire tulee havainnollisesti ilmi kun tuloksia tarkastellaan tekijäkohtaisina nettovaikutuksina (myönteisten ja kielteisten arvioiden osuuksien erotukset). Näistä piirtyvä 'propelli' on epäsymmetrisen yksilapainen pääosan arvioista painottuessa hyväksyvään suuntaan. Tulkinnassa tulee tosin huomioida että kuvaajassa piiloon jäävät neutraalit ja epätietoisuutta kuvastavat kannat ovat monilta osin dominoivia. Merkittävimmän kritiikin kohteen hintavakauden ohella negatiiviseen suuntaan painottuviksi asioiksi todetaan lähinnä energia-alan työllisyys ja henkilöstön asema, joiden katsotaan hieman useammin heikentyneen kuin parantuneen [kuvio 40.].

Tuloksia arvioitaessa tulee huomata, etteivät ne merkitse lopullista arvosanaa järjestelmän onnistumisesta. Koska järjestelmä on edelleen verraten uusi ja sen käytäntöihin sopeutuminen kesken - niin alan toimijoiden kuin näiden toimiin reagoivien kansalaistenkin keskuudessa -, kyseessä on vasta välitilinpäätös. Epätietoisten vastaajien suuren joukon voidaan tulkita olevan eräänlaisella odottavalla 'antaas katsoa'  -kannalla. Tulevaisuus näyttää, mihin suuntaan kansalaismielipiteen puntari painuu.