![]()
|
Suhtautuminen ydinvoimaan on jo kauan ollut suomalaisen energiakeskustelun keskeisin stimulantti ja vedenjakaja. Se ryhmittää energiapoliittisia rintamalinjoja kaikkein selkeimmin ja pilkistää tavalla tai toisella kaikkien kannanottojen taustalta. Muita energiavaihtoehtoja ja niiden etuja ja haittoja kuten myös koko sähköntuotantojärjestelmän kehittämistä arvioidaan käytännössä aina suhteessa ydinvoimavaihtoehtoon. Avoimen vastakkainasettelun muodon tämä asetelma sai eduskunnan ydinvoimapäätöksessä ja sitä edeltäneessä keskustelussa.
Yleissuhtautumisen ohella tutkimuksessa on seurattu erikseen suhtautumista ydinvoiman lisärakentamiseen. Väittämämuotoinen kysymys 'Viidennen ydinvoimalan rakentaminen Suomeen on kannatettavaa' on sisältynyt kaikkiin mittauksiin vuodesta 1984. Energiapoliittisen asemasodan pitkäkestoisuutta kuvastaa se, että kysymys on ehtinyt säilyttää relevanssinsa jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Kysymystä laadittaessa sitä tuskin ajateltiin tarvittavan uudella vuosituhannella. Muotoilu vanhentuu vasta kun viides ydinvoimala on rakennettu. Viidennen ydinvoimalan hyväksyviä löydetään nyt merkittävästi enemmän (46%) kuin sen torjuvia (32%). Jakauma on sama kuin vuotta aiemmin ja hyvin lähellä sitä edeltävien kahden mittauksen jakaumia. Mainitut viime vuosien tulokset ovat edustaneet koko seuranta-ajan suurinta ydinvoimamyönteisyyttä ja samalla selkeää irtiottoa aiemmasta, pitkään jatkuneesta skeptissävyisestä suhtautumisesta. Suurempi siirtymä aikasarjassa oli tapahtunut vain vuonna 1986, jolloin Tshernobylin onnettomuus romahdutti suomalaisissa viriämässä olleen ydinvoimamyönteisyyden. Ennen vuotta 2003 yhdessäkään mittauksessa jakauma ei ollut painottunut hyväksynnän suuntaan. Neljä viimeisintä tulosta poikkeavat näkyvästi aikasarjan yleislinjasta [kuvio 3.]. Sama käy havainnollisesti ilmi tarkasteltaessa ydinvoiman lisärakentamista kannattavien ja sitä vastustavien prosenttiosuuksien erotuksia. Nyt saatu arvo +14 (mikä tarkoittaa että kannattajia on 14 %-yksikköä enemmän kuin vastustajia) poikkeaa kolmen viime mittauksen tavoin selvästi aikavälin 1984-2002 tuloksista. Lähimmäksi - vähiten pakkasella oleviksi - tällä ajanjaksolla sijoittuvat vuosien 1997 (-8) ja 2002 (-10) jakaumat [kuvio 4.].
|