Kolme neljästä (74%) yhtyy nyt käsitykseen, jonka mukaan viime vuosien kuivuus, kuumuus, myrskyt ja muut poikkeukselliset sääolot¹ ovat osoitus ilmastonmuutoksesta, ts. siitä että saasteet ovat järkyttäneet luonnon tasapainoa. Eri mieltä tohtii olla vain noin joka kymmenes (9%). Vaikka samanmielisyys on aiemminkin ollut suurta, tulos edustaa yhdessä viime mittauksen tuloksen kanssa näkyvää irtiottoa aiemmasta. Vakuuttuneisuutta lienee vahvistanut uusien näyttöjen esilläolo tiedotusjulkisuudessa. Tällaisia ovat olleet dramaattissävyiset uutiset luonnonmullistusten aiheuttamista tuhoista (viime mittauksen lukuja kohotti tutkimusajankohtaa edeltänyt, New Orleansin runnellut Katrina-myrsky). Myös omakohtaisilla havainnoilla jouluisista nurmikonleikkaajista ja laiturilta pilkkijöistä alkanee olla enenevästi vaikutusta kansalaismielipiteeseen [kuvio 14.].

Ajattelutapa tulee esille myös suoraan energiantuotantoon kytkettynä. Kolmen neljäsosan (71%) mielestä kasvihuoneilmiön pysäyttämiseksi kivihiilen ja muiden fossiilisten polttoaineiden käyttöä tulisi rajoittaa tuntuvasti. Vaade on saanut laajan kannatuksen jo varsin pitkään (ei kuviossa).

Tämänkertaisessa tutkimuksessa teemaa koskevia mittareita täydennettiin uudella, mahdollisimman selväsanaiseksi formuloidulla teesillä. Ideana oli testata, kuinka äärimmäiseksi muotoilu ilmastoargumentti voi olla tullakseen hyväksytyksi. Reagoinnit väitteeseen 'Ilmastonmuutos on todellinen ja äärimmäisen vakava uhka, jonka torjuntaan koko maailman tulisi ryhtyä välittömästi ja kaikin mahdollisin keinoin' osoittavat, ettei tällaista rajaa ole. Hätähuudonomainen muotoilu ei hillitse lausuman läpimenoa. Valtaenemmistö (86%) yhtyy, vain marginaalinen vähemmistö (4%) kieltää. Kyseessä on yksimielisin kannanotto koko laajassa tutkimusaineistossa. Väestöryhmittäiset erot - niiden miltei täydellinen puuttuminen - kertoo että ilmastomuutoshuoli yhdistää tällä hetkellä koko yhteiskuntaa [kuvio 15.].

Tarkasteluyhteydessä on paikallaan viitata myös aiempaan tutkimustietoon. Toissa vuoden tutkimuksessa (2004) käsityksiä ilmastonmuutoksesta ja Kioton sopimuksesta selvitettiin laajalla kysymyssarjalla, joka suoraan testasi uskoa ilmiön todenperäisyyteen. Näkemyksen, jonka mukaan ilmastonmuutos on reaalinen uhka, joka vaatii tehokkaita toimia, allekirjoitti jo tuolloin peräti kolme neljästä. Vastateesi, jonka mukaan puhe ilmastonmuutoksesta ei pidä paikkaansa, tai ainakin uhkaa on liioiteltu, herätti puolestaan enemmän torjuntaa kuin hyväksyntää.

'Torjuttava kaikin keinoin' -periaate ei kuitenkaan näyttäisi kattavan aivan kaikkia menettelyjä päästöttömyyteen pääsemiseksi. Tähän viittaava tulos saadaan päästökauppaan suhtautumista luotaavasta, niin ikään uudesta väittämästä. Teesi 'EU-maiden ei pitäisi jatkaa päästökauppaa, ellei siihen sitoudu tulevaisuudessa nykyistä enemmän maita (kuten Yhdysvallat ja suuret kehitysmaat)' saa selvästi enemmän puoltajia (51%) kuin kieltäjiä (21%). Ristiriitaa  selittänee ainakin osittain se, että päästökauppa-käsite on edelleen heikosti tunnettu. Laajan epätietoisuuden ohella kannanottoja on leimannut epäluuloisuus.  Mainittua tulosta ei täten tule tulkita suoraan osoitukseksi kansallisesta tai unionikeskeisestä itsekkyydestä. Tätä tukee myös kahden vuoden takaisen aineiston tuottama tulos. Mikäli suhtautumista EUn edelläkävijyyteen ja 'uhrivalmiuteen' punnitaan puhumalla päästökaupan sijasta päästöjen vähentämisestä, kannanottojen suunta muuttuu. Samaan viittaa myös muu ilmastonmuutosasenteita koskeva tuore tutkimustieto².

______________________________