8.2. Sähkömarkkinoiden edut ja haitat

Omistajuuden ja regulaation ohella arvioitavana oli myös sähkömarkkinoiden toimivuuteen ja vaikutuksiin liittyviä näkökohtia. Aiempien mittausten mukaan markkinoiden yhteispohjoismaisuus on mielletty positiiviseksi asiaksi sikäli, että se turvaa sähkön saatavuutta. Riippuvuus muista maista on silti aina koettu epäsuotuisaksi asiantilaksi. Teesi 'Suomen tulisi olla sähköntuotannossaan omavarainen, vailla riippuvuutta kansainvälisen sähkökaupan suhdanteista'  tavoittaa nyt yli neljän viidesosan (82%) tunnot. Toive omillaan pärjäämisestä on vahvistunut näkyvästi viime vuodesta ja nyt korkeammalla kuin kertaakaan aiemmin. Toiveen toteutumista auttaa osaltaan rakenteilla olevan viidennen ydinvoimalaitoksen valmistuminen [kuvio 37.].

Omavaraisuuden tärkeys tulee esille myös muulla tavoin. Tutkimusajankohtaa edeltänyt keskustelu merenalaisen sähkökaapelin rakentamisesta Venäjältä ei ole, potentiaalisia hinnanalennuksia tarjonneista porkkanoistaan huolimatta, innostanut kansalaisia. Ehdotus 'merikaapeli sähkön tuomiseksi Venäjältä Suomeen olisi hyvä ratkaisu' saa vain noin joka kuudennen (16%) hyväksynnän. Epätietoisten suurehkosta osuudesta (33%) huolimatta avoimen vastustavalle kannalle asettuu useampi kuin joka toinen (52%) [kuvio 38.].

Tähän epäsuorasti liittyvä teesi valtioiden itsekkyydestä energiahuollon kriisitilanteissa ei jätä senkään vertaa tulkinnanvaraa. Näkemyksen 'puhe kansainvälisten sähkömarkkinoiden tarjoamasta turvasta on pötyä, sillä tiukan paikan tullen jokainen maa haluaa turvata vain oman sähkönsaantinsa' allekirjoittaa lähes jokainen (85%, ei kuviota). Toisin sanoen jos kaapeli on riskaabeli, sitä on periaatteessa muukin riippuvuus muista maista. Tarkasteluyhteydessä on paikallaan palauttaa mieliin myös maakaasukannanotoissa havaittu uusi varauksellisuus ja kaasun saatavuuteen liittyvien riskien aiempaa voimakkaampi korostuminen (luku 1.2.).

Uuden järjestelmän keskeisin koetinkivi on luonnollisesti sen vaikutus sähkön hintaan. Markkinakilpailun koettuja hintavaikutuksia luotaava seurantamittari tuo esille selkeitä kehityskaaria. Epätavallisen 'eläväiseksi' osoittautuneessa indikaattorissa nähdään jälleen uusi käänne. Nyt vain vajaa viidennes (18%) katsoo kilpailun alentaneen oman kotitaloutensa käyttämän sähkön hintaa. Asian kieltää useampi kuin joka toinen (58%). Tulos on yhdessä vuoden 2003 tuloksen kanssa koko seuranta-ajan tylyin. Kontrastia korostaa kahtena edellisenä vuonna (2004 ja 2005) tapahtunut arvioiden myönteistymiskehitys. Tätä ennen (1999-2003) kilpailun myönteiseen vaikutukseen uskovien osuus puolestaan oli vähentynyt vuosi vuodelta siten että kokonaismuutos ehti muodostua jo mittavaksi. Muutosten taustalta voidaan löytää paitsi muuttuvia tuntemuksia, myös muuttuvia tosiasioita. Arvioinneissa tapahtuneet käänteet ovat ilmeisessä yhteydessä sähkön hintakehitykseen ja sitä koskevaan julkiseen keskusteluun [kuvio 39.].

Sähkön hinnankorotusten yhteydessä kuultu puolustusteesi, jonka mukaan 'sähkö on Suomessa halvempaa kuin useimmissa muissa EU-maissa' herättää huomattavaa epätietoisuutta (50%). Asiaa totena pitäviä (29%) on kuitenkin jonkin verran enemmän kuin sen kiistäviä (21%). Tietämys asiasta - näin voidaan sanoa koska puntaroitavana on kansainvälisiin vertailutilastoihin perustuva fakta - on nyt hieman laajempaa kuin vuotta aiemmin. Tämä ei kuitenkaan liennytä kansalaisten tuntoja. Reagointeja herättävää jonkin asian arvioinnissa on siinä tapahtunut muutos, ei sen absoluuttinen tai suhteellinen taso [kuvio 40.].

Tuloksista saadaan myös kokonaisarvosana sähkömarkkinoiden toiminnalle. Kansalaismielipiteen tuomio on nyt - kuten edellä esille tulleesta kasvaneesta kritiikistä voi ennakoida - pikemminkin langettava kuin vapauttava. Tätä koskeva teesi 'nyt kun sähkömarkkinoiden vapauttamisesta kilpailulle on saatu muutaman vuoden kokemus, ratkaisun voidaan todeta olleen onnistunut' herättää ennen muuta epätietoisuutta (45%). Asian kieltäviä (37%) on kuitenkin olennaisesti enemmän kuin sen myöntäviä (17%). Jakauma on selvästi kriittisempi kuin vuotta aikaisemmin ja samalla koko seuranta-ajan kriittisin. Siirtymästä huolimatta vailla kantaa olevien joukko on pysynyt sangen suurena, jopa kasvanut hieman. Näiden odottavalla 'antaas katsoa'  -kannalla olevien tulevasta kannanmuodostuksesta riippuu, mihin suuntaan kansalaismielipiteen puntari painuu [kuvio 41.].