Selvästi tärkeimmäksi sähkön hinnannousun syyksi mielletään alan yritysten ja sähköntuottajien voitontavoittelu. Lähes yhdeksän kymmenestä (87%) katsoo sen vähintäänkin melko tärkeäksi tekijäksi. Efektistä eri mieltä olevia ei mahdu jakaumaan juuri lainkaan (7%). Ottamatta kantaa päätelmän oikeellisuuteen  kansalaisajattelun voi katsoa kulkevan viestinten viitoittamaa tietä. Alan 'ahneudesta' kertominen, mukaan lukien asiaan liittyvä suoranainen irvailu, on hallinnut tiedotusjulkisuutta jo pitkään [kuvio 41.].

Yrityksiä ei kuitenkaan nähdä yksin syyllisiksi. Tulosprofiili kertoo syntitaakan jakautuvan monelle taholle. Osattomaksi ei nähdä mitään tekijää tai osapuolta. Jopa sähkönkuluttajat saavat nuhteita, tässä tapauksessa itseltään. Erilaisia rationaalisia perusteluja löydetään siinä määrin, ettei sähkön hinnannousua selvästikään tarvitse selittää Timbuktun paikallisvaaleilla (kuten maan johtavan päivälehden pilapiirroksessa).

Energia-alan omien toimijoiden ohella vahvasti esille nousee julkisen vallan vaikutus. Kaksi kolmesta (67%) näkee hintojen kohoamisen taustalla korkean verotuksen ja muut julkisen vallan määräämät maksut. Vähäisenä tai olemattomana näiden merkitystä pitää vajaa neljännes (23%). Verraten laajasti syytä nähdään myös päästökauppajärjestelmässä ja muissa EU-säädöksissä (55%/25%). Samansuuntaiseksi jakauma painottuu myös arvioitaessa erilaisten sähkön säästöön ja päästöjen vähentämiseen ohjaavien hinnanlisien vaikutusta yleensä (47%/36%).

Merkittäviksi syiksi nähdään kuitenkin myös sähkön siirtohintojen korkeus (66%/14%), kilpailun ja toimijoiden puute sähkömarkkinoilla (59%/30%) sekä kuluttajien haluttomuus kilpailuttaa ja vaihtaa sähköntoimittajaa (59%/34%). Osa arvioitavista syistä viittaa sähköntuotantojärjestelmään kokonaisuutena eri toimijoiden rooleja leikkaavasti siten, etteivät ne suoraan nimeä syntipukkia. Tällöin on tulkinnanvaraista määrittää onko syy valtiovallassa joka on luonut järjestelmän vaiko yrityksissä jotka toimivat tämän järjestelmän sisällä. Systeemin perusmuutos, sähkömarkkinajärjestelmään siirtyminen ja sääntelyn lopettaminen jää listan tyvipäähän, mutta nähdään silti useammin hintoja korottavaksi kuin ei-korottavaksi tekijäksi (45%/28%). Laajimmin kiistetyksi syyksi - joskin jakaumaltaan polarisoituneeksi - todetaan maamme epäedulliset tuotanto-olosuhteet (46%/43%).

Arviointeihin sisältyy osin huomionarvoista väestöryhmittäistä vaihtelua. Naisten ja miesten näkemysten pääeroksi jää se että ensin mainitut ovat useammin vailla kantaa. Miehet kuitenkin pitävät mm. voimalaitosten vähyyttä selvästi tärkeämpänä syynä kuin naiset. Päästökaupan ja EU-säädösten vaikutuksen kiistävät keskimääräistä useammin vihreiden kannattajat, opiskelijat ja yleensäkin nuoret. Etenkin vasemmistoliiton, mutta myös vihreiden kannattajat näkevät verotuksen ja yleensäkin valtiovallan toimien merkityksen tavallista vähäisemmäksi. Tuotantokapasiteetin puutteen vaikutusta korostavat etenkin kokoomuksen ja keskustan kannattajat. Sähkömarkkinoihin siirtymistä syyttävät suhteellisesti vähiten johtavat toimihenkilöt ja kokoomuksen kannattajat. Yritysten voitontavoittelun vaikutuksesta kaikki ryhmät ovat pitkälti yksimielisiä.