|
Päätöksenteko energia-asioissa koetaan aiempaan tapaan etäiseksi ja vaikutusmahdollisuudet vähäisiksi. Kaksi kolmesta (66%) katsoo, ettei kansalaisten mielipiteitä ole riittävästi kuultu energiapoliittisissa ratkaisuissa. Vastaan sanojia on vähän (14%). Käsitystapa on ollut hallitseva koko tutkimuksen seuranta-ajan. Muutos edellisestä mittauksesta mahtuu mielipidevaihtelun normaaleihin toleransseihin. Tähänastisen tuloshistorian valossa ei liioin ole realistista odottaa paikalleen jämähtäneiden lukujen lähtevän isommin liikkumaan - aiemmat viitteet asennetrendin alkavista alenemisista ovat osoittautuneet vääriksi hälytyksiksi [kuvio 43.]. Luottamus energiaratkaisuja koskevaan lainsäädäntöön ja viranomaisvalvontaan on osoittautunut eri yhteyksissä laajaksi. Tämä pätee myös ydinvoimaan, jonka käyttöön suhtautumisessa turvallisuusnäkökohdat ovat keskeisellä sijalla. Näkemykseen 'Viranomaiset ovat hoitaneet ydinvoimalaitosten turvallisuusvalvonnan Suomessa hyvin' yhtyy nyt enemmistö (58%) kansalaisista. Eri mieltä on noin joka kahdeksas (13%). Jakauma on hieman vähemmän luottavainen kuin edellisessä tutkimuksessa, mutta lähellä toissa kerralla saatua tulosta. Kuluvan vuosituhannen tuloksissa luottamus on ollut keskimäärin laajempaa kuin aikasarjan alkuosan muodostavissa 80-luvun tuloksissa (kysymys otettiin vuonna 2004 mukaan tutkimukseen lähes kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen) [kuvio 44.]. Kansalaisajattelua juurittiin myös konkreettisen esimerkin kautta. Teesi 'Olkiluotoon rakenteilla olevan ydinvoimalan (OL3) valmistumisen viivästyminen ei ole merkki sen turvattomuudesta, vaan päinvastoin kertoo valvontaviranomaistemme ja laitoksen tilaajan äärimmäisen tiukoista turvallisuusvaatimuksista' saa hyväksynnän suuntaan painottuvan vastaanoton. Lähes puolet (45%) allekirjoittaa, runsas neljännes (27%) kiistää. Jos vaikeudet eivät suoranaisesti vahvista uuden laitoksen turvallisuutta, eivät ne sitä heikennäkään. Vaikka kansallisen kontrollin kaikkinaista kovuutta ja kyttäysmentaliteettia monissa arjen asioissa kritisoidaankin, suurissa yleisen turvallisuuden kannalta tärkeissä hankkeissa se saa kiitosta, Nyt saatu tulos on - kysymysmuodon vähäinen muutos huomioon ottaenkin - kuitenkin jonkin verran aiempaa varauksellisempi [kuvio 45.]. Päätöksenteko energia-asioissa ei ole luonnollisestikaan julkisen vallan yksinoikeus. Myös yritykset tekevät energiapäätöksiä, yhä suurempina strategisina linjauksina sitä mukaa kun perinteinen yhteiskunnan ohjausvalta on siirtynyt markkinoille. Yritysten itsenäinen päätöksenteko kuitenkin herättää epäluuloa kansalaisten keskuudessa. Vain viidennes (20%) hyväksyy ajatuksen, jonka mukaan energiayhtiöiden tulisi saada itse päättää millä energianlähteillä ne sähköä tuottavat. Oikeuden torjuu useampi joka toinen (58%). Kontrollivaateet ovat hieman koventuneet edellisestä mittauksesta, mutta ovat jokseenkin tarkasti kahden sitä edeltävän vuoden tasolla. Vaikka asennetrendi on välillä jonkin verran elänyt , pitemmän aikavälin kehitys ei kerro suurista siirtymistä. Uusimmat luvut ovat silti hieman pidättyväisemmät kuin seurannan lähtöpisteessä vuonna 2000 [kuvio 46.].Valvonta-aspektiin liittyy välillisesti myös kysymys uusien ydinvoimalaitosten sijoituspaikoista. Yksi keskeinen peruste on ollut nykyisten reaktoreiden sijaintipaikkojen tarjoamien valmiuksien hyödyntäminen. Edellisissä mittauksissa kansalaisten todettiin puoltavan näkemystä, jonka mukaan uudet ydinvoimalat - mikäli sellaisia rakennetaan - kannattaa sijoittaa nykyisille ydinvoimalaitospaikkakunnille. Tämä periaate toteutui vain osittain eduskunnan ydinvoimapäätöksessä Loviisan jäädessä ilman rakentamislupaa (sijoituspaikkakysymys jätettiin pois tämänkertaisesta tutkimuksesta faktisen tilanteen muututtua). Loviisan sijainnillisen erityisluonteen hyödyntämistä koskeva seurantakysymys 'Mikäli Loviisaan rakennetaan uusi ydinvoimala, sen hukkalämpö pitäisi hyödyntää kaukolämpönä pääkaupunkiseudulla alueen hiilivoimalat korvaten' tuottaa edelleen laajaa hyväksyntää ilmaisevan tuloksen. Hyvänä ehdotusta pitää kolme neljästä (75%), huonona vain joka kahdeskymmenes (5%). Jakauma on hieman varauksellisempi kuin viime tutkimuksessa. Samalla ero sarjan ensimmäisen mittauksen (liki yksimielisiin) lukuihin on selvempi [kuvio 47.]. Loviisalaisten keskuudessa kysymys herättää niin ikään lähinnä vain yhdensuuntaisia tuntoja (73% puoltaa, 9% kieltää).
|
