Tutkimuksessa selvitettiin myös näkemyksiä maamme sähköntuotantojärjestelmästä ja sen kehityksestä. Ensisijaisena huomion kohteena on suhtautuminen kilpailun vapautumiseen ja markkinaehtoisuuden lisääntymiseen energiantuotannossa ja -jakelussa. Aihepiiriä koskevia kysymyksiä alettiin ottaa mukaan tutkimukseen 90-luvun jälkipuolella sitä mukaa kuin markkinoiden kansalliseen ja kansainväliseen avautumiseen liittyvä muutosprosessi eteni ja sen seuraukset alkoivat näkyä sähkönkuluttajien arjessa. Viime vuosien tutkimuksissa teema on saanut jälleen vähäisemmän painon ja tarkastelussa on pitäydytty lähinnä vain keskeisimpien asenteiden seurannassa.

Yleisellä periaatetasolla markkina-ajattelu saa melko kaksijakoisen vastaanoton. Joka kolmannen (34%) mielestä 'sähkön tulisi olla tavallinen kauppatavara jonka tuottamisen, hinnoittelun ja myynnin pitäisi olla vapaasti markkinoiden määrättävissä'. Ajatuksen torjuvia on jonkin verran enemmän (48%). Jakauma on selvästi aiempaa torjuvampi. Muutosta korostaa viime mittauksessa rekisteröity toisensuuntainen liikahdus. Asennekehityksen viime vaiheita leimaa muutoinkin tietty levottomuus. Nyt saadut luvut todetaan silti koko seuranta-ajan skeptisimmiksi. Koko aikasarjasta hahmottuu erilaisia kausia. Myönteisimmillään kannat olivat vuonna 1998, jolloin kotitaloudet tulivat sähkökilpailun piiriin, mikä kohotti kansalaisten odotuksia. Muutoksen astuttua voimaan innostus laimentui asteittain usean vuoden ajan (1999-2003), mitä seurasi parin vuoden stabiili vaihe. Vuodesta 2006 lähtien markkinakriittisyys on ollut kaikkein korkeimmillaan [kuvio 53.].

Toinen, käänteisesti muotoiltu seurantamittari kertoo niin ikään kriittisen suhdanteen vahvistumisesta. Niiden osuus, joiden mielestä 'vapaa kilpailu sopii huonosti energia-alalle, jonka tulisi pysyä selkeästi yhteiskunnan ohjauksessa ja valvonnassa', on kasvanut viime mittauksesta merkittävästi. Julkisen vallan roolia ja kontrollia korostavaan teesiin yhtyy nyt kaksi kolmesta (67%). Eri mieltä on noin joka kuudes (17%). Joskaan ero muutaman vuoden takaisiin lukuihin ei ole suuri, myös tämä jakauma kuvastaa koko tutkimuskauden markkinakriittisintä asennoitumista [kuvio 54.]. Lukuja on epäilemättä kohottanut sähkön hinnasta käyty kärjekäs keskustelu - siitä huolimatta että osa hinnannoususta on seurausta kaivatuista julkisen vallan toimista, so. energiaverotuksen kiristymisestä. Yhdessä mittarit antavat silti edelleen entisen kaltaisen viestin. Vaikka markkinoiden nk. näkymättömän käden hyvää tekevään voimaan sinänsä uskotaankin, sähköntuotanto koetaan yhteiskunnan infrastruktuuriksi, jossa markkinavoimille ei haluta antaa isännän asemaa.

Nykyjärjestelmän keskeisin koetinkivi on luonnollisesti sen vaikutus sähkön hintaan. Markkinakilpailun koettuja hintavaikutuksia luotaava seurantamittari tuo esille selkeitä kehityskulkuja. Epätavallisen eläväiseksi osoittautuneessa indikaattorissa nähdään jälleen uusi käänne. Nyt vain vajaa viidesosa (18%) katsoo kilpailun alentaneen oman kotitaloutensa käyttämän sähkön hintaa. Asian kieltää kuusi kymmenestä (60%). Joskin jakauma on jokseenkin yksiselitteisen tyly, se edustaa pikemminkin viime ajoille ominaista vuorovuosittaista ees-taas -pompahtelua kuin suoranaista irtiottoa aiemmasta (käytännössä samanlaiset tulokset on saatu myös vuosina 2008,  2006 ja 2003). Seurannan alussa arviot heijastivat vielä verraten positiivisia odotuksia. 2000-luvun alkuvuosina kilpailun myönteiseen vaikutukseen uskovien osuus vähentyi asteittain siten että kokonaismuutos ehti muodostua jo mittavaksi. Muutosten taustalta voidaan löytää paitsi muuttuvia tuntemuksia, myös muuttuvia tosiasioita. Arvioinneissa tapahtuneet käänteet ovat ilmeisessä yhteydessä paitsi sähkön hintaa koskevaan julkiseen keskusteluun, myös sähkön faktiseen hintakehitykseen [kuvio 55.].

Systeemin syyttely ei sanottavasti lienny, vaikka asetelmaan liitetään markkinoiden roolia puolustava vasta-argumentti. Joskin teesi 'Sähkön korkeasta hinnasta ei pidä syyttää sähkömarkkinoita, sillä ilman niitä sähkö olisi vielä kalliimpaa' synnyttää laajaa epätietoisuutta (40%), näkemyksen allekirjoittavia (16%) on olennaisesti vähemmän kuin sen kiistäviä (44%). Vuodesta 2005, jolloin mittari viimeksi sisältyi tutkimukseen, argumentin läpäisykyvyn kansalaismielipiteessä todetaan heikentyneen [kuvio 56.]. Väestöryhmittäin tarkasteltuna usko markkinoiden hinnannousua hillitsevään vaikutukseen ei vaihtele niin paljon kuin ehkä voisi olettaa. Vaikka porvarillisten puolueiden kannattajat pitävät asiaa totena vasemmistopuolueiden kannattajia useammin, myös ensin mainittujen kantoja leimaa tietty skeptisyys.