2.4. Kansalaisten tiedetietous - esimerkinomainen kurkistus

Raportissa luodaan lyhyt kurkistus myös tieteestä tiedottamisen responssiin - mitä tiedetiedon seuraamisesta on jäänyt mieleen. Vaikka erilaiset tietotestit ovat survey-tutkimuksissa monin tavoin kyseenalaisia (eivätkä ne sovi kyselymenetelmään senkään vertaa kuin käyntihaastatteluihin - vastauksia voidaan periaatteessa sorvata koko suvun ja sanakirjojen voimin jne.), mukaan otettiin yksi luonteeltaan tietotyyppinen kysymysosio. Yhtäältä pyrkimyksenä oli keventää yleissävyltään totista tiedustelua.

'Tietämystentissä' tiedusteltiin suomalaisten tieteenharjoittajien nimiä. Avovastauksellinen kysymys oli kaksiosainen. Ensin kansalaisilta kysyttiin, että mikäli heidän tulisi nimetä yksi nykyisin toimiva merkittävä suomalainen tieteenharjoittaja, kenet he nimeäisivät sellaiseksi. Toisena tehtävänä oli nimetä tällainen henkilö mennyt aika huomioon ottaen.

Jos kohta kysymyksiin reagoitiin hieman passiivisesti - omaehtoisuutta edellyttävät kannanilmaukset ovat aina tiukemmassa kuin valinta annetuista vaihtoehdoista - , tulokseksi saatiin mittava joukko nimiä. Nykyisin toimivan tieteenharjoittajan osasi/halusi nimetä kaksi viidestä (40%). Historian mukaantulo helpotti tehtävää merkittävästi: useampi kuin joka toinen (54%) esitti jonkun henkilön (kuvio 18.).

Tulosten tulkinta on jossain määrin problemaattista. Vertailukohtaa niille ei liioin ole. Lukujen alhaisuus ei ehkä kuitenkaan oikeuta päätelmiin kansalaisten tietämättömyydestä. Empaattiselle tulkintatavalle voidaan löytää useammankinlaisia perusteita. Nimeämistehtävä on hankala mm. siksi, etteivät tieteen edustajat yleensä ole näkyviä julkisuuden henkilöitä (media ei hehkuta päivittäin että 'tutkija N.N. on koko harjoituskauden osoittanut oivaa tuloskuntoa, jäämme jännityksellä odottamaan hänen suoritustaan kansainvälisillä areenoilla' tms.).

Tähän liittyen on huomioitava tutkimustyön tiimiluonne. Esille tulevat lähinnä tutkijaryhmät ja tutkimusyksiköt, eivät niinkään yksittäiset henkilöt. Tämäntyyppiset huomiot tulivat esiin myös vastaajien avoimessa palautteessa:

- 'Nimet eivät jää mieleen, vaikka lukisikin eri tutkijaryhmien edistymisestä.' 
- 'Mielestäni tämän hetken tärkeimmät keksinnöt tehdään biokemian alalla. 
   Ja tutkijat ovat ryhmiä, ei siellä yksittäisen tutkijan nimi tule esiin.' 
- 'On paljon merkittäviä tiedemiehiä/-naisia, joiden nimi ei esiinny lehdistössä, 
   joten on vaikea nimetä ketään.'.

Myös muita syitä voidaan löytää, mutta niitä ei käydä erittelemään tässä. Sen sijaan on paikallaan tarkastella 'nimeämiskyvyn' vaihtelua väestön eri osaryhmissä. Tämä osoittautuu ensimmäisen tehtävän (nykyisin toimivan tieteenharjoittajan nimeäminen) kohdalla sangen suureksi. Erot paikantuvat ennen muuta, niin suoraan kuin välillisestikin, koulutustasoon. Kun vähiten koulutetuista jonkin nimen ilmoittaa vain noin joka seitsemäs (15%), akateemisista sen tekee kolme neljästä (74%, kuvio 19.).

Naisilta nimeäminen käy helpommin (44%) kuin miehiltä (35%). Keskimääräistä selvästi korkeampia lukuja saadaan lisäksi mm. toimihenkilöammateissa toimivilta sekä suurten kaupunkien ja Uudenmaan asukkailta. Opiskelijoiden ja yleensäkin nuorten tulokset jäävät (häpeällisen) heikoiksi (kuvio 19.).

Esitetyille nimille on ominaista yhtäältä suuri hajonta, toisaalta voimakas kasautuminen. Tällä tarkoitetaan sitä että eri henkilöitä esitetään lukumääräisesti paljon (yhteensä 118 henkilöä), mutta vain harvat saavat osakseen useampia mainintoja; ja edelleen, näistä harvoista osalle kasautuu suuri määrä mainintoja.

Selvästi useimmin mainituksi henkilöksi nousee Leena Palotie (106 mainintaa). Kakkossijan saa Linus Torvalds (34). Vaikka maailmanmainetta nauttiva meganörtti ei ehkä tiedeyhteisön kaikkien kriteerien mukaan kuulukaan joukkoon, saa hän kansalaisilta ilmeistä tunnustusta. Muita useimmin mainittuja nimiä ovat G. H. von Wright, Sirkka-Liisa Valle, Osmo A. Wiio, K. Cantell sekä Risto Pelkonen. Listalla niinikään näkyvän nimikategorian Riekkinen/Riekkiset mainitsemisen taustalta voitaneen löytää vaihtelevia vaikuttimia (kuvio 20.).

Ryhtymättä ruotimaan tuloksia yksityiskohtaisemmin (henkilöihin menevä arviointi ei kiehdo tämän kirjoittajaa), yksi täsmentävä huomio on tarpeen niistä esittää. Suuri enemmistö Palotien maininneista on naisia, miesten maininnoissa hän ei erotu selkeästi muista, vaikka kuuluukin kärkijoukkoon (ei kuviota).

Toinen nimeämistehtävä - merkittävän tieteenharjoittajan nimeäminen historia huomioon ottaen - tuottaa vielä yksi-ilmeisemmän tuloksen. Näin siksi, että ainoa nobel-palkittu tutkijamme A. I. Virtanen kerää yksin yli puolet maininnoista (293 mainintaa). Toisen sijan saavuttaa Arvo Ylppö (51 mainintaa, kuvio 21.). Tämän jälkeen nimet hajoavat jo enemmän. Kaikkiaan vastauksissa mainittiin 74 eri henkilön nimet (sekä joukko hylättyjä nimiä kuten Edison, Einstein ja Galilei). Tarkennuksena perustulokseen todettakoon että Virtasen mainitseminen on keskimääräistä yleisempää miesten keskuudessa ja Ylpön mainitseminen naisten keskuudessa (ei kuviossa).