Kuten tunnettua, tieteen ja sen tuottaman tiedon ohella kansalaisten huomiosta (ja monasti myös rahoista) kilpailee laaja kirjo tieteen kaltaisia oppeja, tieto- ja uskomusjärjestelmiä. Tunnusomaista näille kvasi-, pseudo-, vale- ja vaihtoehtotieteiksi kutsutuille opeille - nimitys riippuu kutsujasta ja hänen suhteestaan po. oppeihin - on vakuuttavan kuuloinen, tieteelliseltä kalskahtava argumentointi ja mitä eriskummallisimpien ilmiöiden sujuva selittäminen. Paitsi omilla ulostuloillaan näiden ajattelutapojen edustajat saavat julkisuutta mm. Skepsis ry:n vuosittain jakamien Huuhaa-palkintojen muodossa.

Tutkimuksessa selvitettiin kuuden tämän tyyppisen, vailla tiedeyhteisön tunnustusta olevan opin uskottavuutta. Tulokset osoittavat, että näillä on tietty läpäisykyky kansalaisten keskuudessa. Noin joka toinen (52%) yhtyy näkemykseen, jonka mukaan 'ns. kansanparantajat omaavat tietoja ja taitoja joita lääketieteellä ei ole'. Asian kiistää noin joka neljäs (23%).

Ottamatta kantaa tuloksen ilmaisemien kantojen järkevyyteen voi todeta että jakauma on tietyllä tavalla ymmärrettävä. Kansanparannuksella on ilmeisen hyvä, ystävällisen myyttinen maine. Väitteessä ei myöskään esitetä, että kansanparantajat ovat kaikessa ns. koululääketiedettä edellä, vaan vain jossakin tietämyksessään.

Kansalaisten kunniaksi ei ehkä kuitenkaan ole se, että usko po. praktiikkaan on pikemminkin lisääntynyt kuin vähentynyt viime tutkimuksesta (kuvio 49a.). Keskimääräistä vahvempaa usko kansanparantajien kykyihin on mm. naisten, vanhempien henkilöiden sekä pienimmissä (maaseutu)kunnissa asuvien keskuudessa.

Kysymyksenasettelua laajennettiin nk. uskomuslääkinnän osalta kahdella uudella mittarilla. Näistä toinen luotasi suhtautumista homeopatiaan. Kiisteltyä hoito-oppia koskeva väite 'vaikka homeopatialla ei ole lääketieteen tunnustusta, on se tehokas tapa hoitaa sairauksia' herättää vastaajissa ennen muuta epätietoisuutta (42% on vailla kantaa). Näkemyksen nieleviä on jonkin verran enemmän (31%) kuin sen kiistäviä (25%). Toisin sanoen vaikka väitettä ei uskota, ei siitä osata sanoutua irtikään (kuvio 49b.).

Väestöryhmittäisessä tarkastelussa huomio kiinnittyy lähinnä sukupuolen mukaisiin eroihin. Homeopatian tehoon uskoo huomattavasti suurempi osa naisista (39%) kuin miehistä (24%). Vaikka skeptisyys kasvaa tiedekiinnostuksen kohotessa, kiinnostuneimmatkin jäävät kiemurtelemaan kannanmuodostuksensa kanssa.

Luontaislääkkeisiin suhtautumista mittaava uusi väittämä 'luontaislääkkeet ovat monissa tapauksissa parempia kuin lääkärien määräämät apteekkilääkkeet' tuottaa niin ikään särmättömän tuloksen. Jos kohta epätietoisten osuus kursiutuu kolmannekseen, kannanotot eivät muodosta selvää mielipidesuuntaa. Vajaa kolmannes (30%) uskoo luontaislääkkeiden tehoon, runsas kolmannes (39%) ei (kuvio 49c.).

Alan massiiviset markkinat huomioon ottaen skeptisyyttä voi pitää jopa suurena. Mahdollisesti monet myöntävät popsivansa po. aineita ainoastaan 'ravintolisinä'. Toisaalta väite on verraten kova asettaessaan luontaislääkkeet ja lääketieteen suoraan vastakkain. Sukupuoli ansaitsee tulla mainituksi tässäkin yhteydessä, tällä kertaa siksi että se ei erottele kantoja paljoakaan; alan asiakaskunta koostuu kuitenkin valtaosin naisista. Vähiten väite vakuuttaa akateemisia.

Horoskooppeihin suhtautumista mittaava kysymys oli kuitenkin jo useimmille liian paksu. Näkemyksen 'vaikka lehdissä julkaistavat horoskoopit ovat lähinnä viihdettä, on olemassa myös luotettavia, syvälliseen astrologiseen tietoon perustuvia horoskooppeja' paikkansapitävyyttä ei silti kielletä mitenkään ykskantaan. Lähes joka viides (18%) nielee väitteen ja myös epäröivälle kannalle jää merkittävän moni (22%). Jäljelle jäävää enemmistöä (61%) voi pitää suurena tai pienenä, tulkinnasta riippuen. Tulos ei ole muuttunut edellisestä mittauksesta (kuvio 49d.).

Epäröintiä synnyttänee väitteen (kiero) formulointi jossa tehtiin ero 'oikeiden' ja humpuukihoroskooppien välille. Suora kysymys 'uskotteko horoskooppeihin?' olisi varmastikin tuottanut torjuvamman tuloksen. Toisaalta jotenkin näin erotellen astrologian asiantuntijana esiintyväkin asiansa esittäisi. Miehet torjuvat väitteen näkyvästi naisia useammin. Koulutuksen kohotessa usko tähdistä ennustamisen toimivuuteen heikkenee asteittain. Tylyimmin teesin tyrmäävät teknis-luonnontieteellisen koulutuksen saaneet.

Myös ufoihin uskomista luotaava väite herättää enemmän torjuvia kuin hyväksyviä reaktioita. Noin joka kuudes (17%) katsoo että 'vaikka ufo-havaintoja ei ole kyetty tieteen keinoin todentamaan, on selvää että vierailuja ulkoavaruudesta maahan on tapahtunut'. Joka toinen (47%) sanoutuu irti ajatuksesta kolmanneksen (35%) jäädessä epäröimään. Muutostarkastelu ei tuo esille suoranaista siirtymää, vaan viittaa lähinnä epätietoisuuden kasvuun (kuvio 49e.).

Ufo-uskon vaihtelu jää vaille voimakkaita erityispiirteitä. Kaikissa ryhmissä 'kylässäkäyntiä' todennäköisenä pitäviä on selvästi vähemmän kuin epätodennäköisenä pitäviä. Sukupuoli ja ikä eivät erottele kantoja juuri lainkaan. Selkein skeptisyyden lisääjä on jälleen koulutustaso.

Parapsykologian puolelta arviointikohteena oli telepatia. Tätä koskeva uusi väite 'telepatia on todellinen ilmiö, vaikka sitä ei ole voitu tieteen keinoin todentaa' jakaa kansalaiset kolmeen lähes yhtä suureen osaan. Runsas kolmannes (36%) hyväksyy, toinen kolmannes (33%) epäröi ja kolmas kolmannes kieltää (30%, kuvio 49f.). Jos kohta on sopimuksenvaraista sanoa onko ilmiöön uskovien osuus suuri vai pieni, lukua kohottanee tiedustellun termin väljä, kansanomainen tulkinta. Näytöksi ajatuksensiirrosta saatetaan lukea kaikkinainen intuitioon perustuva 'arjen telepatia' sekä tähän liittyvien erilaisten 'etiäisten' kokeminen.

Väestöryhmittäin usko telepatiaan vaihtelee verraten paljon. Naiset pitävät ilmiötä reaalisena näkyvästi miehiä useammin. Vakuuttuneisuus kasvaa iän kohotessa ja vähenee koulutustason kohotessa. Akateemisesti koulutettujen pykälä vähemmän koulutettuihin piirtyy suureksi. Ammatti- ja sosiaaliryhmistä selvästi skeptisimpiä ovat opiskelijat ja johtavassa asemassa olevat (kuvio 50.).

Tämänkertaiseen tutkimukseen sisältyi lisäksi myös väite 'ilmastonmuutoksen eteneminen on todellinen ja vakava uhka, joka vaatii poliittisilta päättäjiltä tehokkaita toimia'. Sen käsitteleminen 'huuhaa' -teemojen yhteydessä ei ole kannanotto ilmastonmuutoskeskusteluun. Joidenkin toisinajattelijoiden puheenvuoroista huolimatta - vaikkapa alan tutkijoiden 'äänestyspäätöksellä' - ilmastonmuutos pitänee lukea reaalisten, tieteen todentamien ilmiöiden joukkoon. Tarkasteluyhteydessä sitä koskevia käsityksiä voidaan käyttää muiden ilmiöiden todenperäisyyden mittakeppinä.

Kansalaisten kannanotot eivät jätä sanottavaa tulkinnanvaraa. Valtaenemmistö (84%) yhtyy väitteeseen uhan reaalisuudesta ja vakavuudesta. Eri mieltä olevien määrä jää mitättömäksi (6%). Ero edellä tarkasteltujen ilmiöiden 'todeksi uskomiseen' on mittava (kuvio 51.).

Tuloksen tulkinnassa huomattakoon, ettei kysymys viittaa suoraan tieteeseen. Tieteen näkökulmasta poliitikoilta edellytettyjen tehokkaiden toimien voi katsoa tarkoittavan ilmastonmuutosta koskevan tutkimuksen tehokkaita rahoitustoimia. Koko väestön kantoja ilmaiseva jakauma on niin vino, ettei siihen varsinaisesti 'mahdu' väestöryhmittäistä vaihtelua. Kaikki ryhmät yhtyvät näkemykseen yksituumaisen laajasti. Eri mieltä olevien osuus ei kohoa missään ryhmässä edes kymmenesosaan (suurin arvo on 8%).