Suhteutettaessa nyt saadut tulokset aiempiin kohdataan suhteellisen stabiili asetelma. Tieteenalojen kiinnostavuutta koskevat arviot ovat pysyneet pitkälti muuttumattomina. Monet eroista ovat niin vähäisiä, että ne voivat selittyä pelkällä tilastollisella satunnaisvaihtelulla. Myös alojen kiinnostavuudessa tapahtuneen kokonaismuutoksen määrittely on hieman pulmallista, sillä vertailu tuo esille sekä (vähäisiä) nousuja että (vähäisiä) laskuja. Koska jälkimmäisiä voidaan kuitenkin identifioida lukumääräisesti enemmän, johtopäätökseksi jää tiedekiinnostuksen oireellinen väheneminen myös näin mitaten [kuvio 7.].

Ehkä merkittävin yksittäinen muutos havaitaan ympäristötutkimuksen osalla. Sitä koskeva kiinnostus on vähentynyt jonkin verran (6 prosenttiyksikköä) vuodesta 2007. Kun kuitenkin samalla otetaan huomioon edellisellä aikavälillä rekisteröity alan suosion vähäinen nousu, kokonaismuutos jää mitättömäksi. Mikäli kyseisille heilahduksille pyritään etsimään kausaalista tulkintaa, sellainen voitaneen löytää ilmastokeskustelun vaiheista.

Viitteitä vähäisestä alenemasta saadaan myös geenitutkimusta, tiedepolitiikkaa, suomalaisen tieteen asemaa ja tieteen yleiskiinnostavuutta koskevista arvioista. Päinvastaiseen, positiiviseen saldoon päätyviä aloja puolestaan ovat historian-/kulttuurintutkimus ja tietotekniikka. Ero aiempaan ei kuitenkaan ole minkään tekijän kohdalla niin suuri, että se oikeuttaisi pitkälle meneviin johtopäätöksiin.

Kun muutostarkastelu ulotetaan koko yhdeksän vuoden seuranta-aikaan, saalis jää edelleen vähäiseksi. Selkeää trendinomaista nousevaa tai laskevaa kehitystä ei esiinny suoranaisesti minkään tieteenalan osalla. Lähinnä tällaiseksi hahmottuu avaruustutkimus, mitä koskeva aikasarja viittaa asteittain alenevaan kiinnostukseen. Alaa koskeva uusin tulos ei tosin vahvista tällaisen muutossuunnan jatkuneen.