Luottamusjakaumia kolmen vuoden takaisiin verrattaessa todetaan paitsi pysyvyyttä, myös huomionarvoisia muutoksia. Tuloksissa havaitaan myös trendinomaisia, koko yhdeksän vuoden seuranta-aikaa koskevia kehityskulkuja.

Merkittävin muutos edellisestä mittauksesta koskee poliittis-hallinnollista järjestelmää, jota kohtaan tunnetaan nyt aiempaa vähemmän luottamusta. Selvimmin tämä ilmenee eduskunnan osalla (luottavien osuus on vähentynyt 12 %-yksikköä). Myös puolueita ja EUta kohtaan tunnettu epäluulo on havaittavasti kasvanut [kuvio 23a] ja [kuvio 23b.].

Koska eduskuntaa koskeva muutos on (vertailtavien aineistojen yleinen stabiilius huomioon ottaen) epätavallisen suuri eikä voi selittyä tilastollisella satunnaisvaihtelulla, sille on etsittävä selityksiä. Yhtäältä kyse ilmeisesti on tutkimusajankohtien suhteutumisesta parlamenttien "istumisaikaan". Viime mittauksen aikaan suomalaiset olivat juuri (noin 2 kk aikaisemmin) valinneet itselleen uuden eduskunnan, eivätkä tutkimukseen vastatessaan olleet ehtineet siihen vielä pettyä. Uusin tutkimus on puolestaan tehty vaiheessa jossa puolueet jo virittelevät vaaliansoja niin toisilleen kuin äänestäjillekin. Selitysmalli on loogisesti yhteensopiva myös asennekehityksen muiden vaiheiden kanssa1.

Kokonaisuutena muutosvertailu viittaa pikemminkin yleisen yhteiskuntaa koskevan luottamuksen heikkenemiseen kuin sen vahvistumiseen. Useisiin toimijoihin suhtaudutaan ainakin hieman aiempaa epäluuloisemmin. Tämä käy havainnollisesti ilmi, kun luottamusmuutoksia tarkastellaan pelkistävästi keskiarvojen erotuksina. Näistä piirtyvä kuvaaja kertoo muutosten pääpainon olevan negatiiviseen suuntaan tapahtuneissa muutoksissa [kuvio 24.]. Mikäli ilmiölle etsitään selitystä, yksi sellainen saattaa yksinkertaisesti olla taloustaantumassa - luottamus laimeni, kun järjestelmä petti äkillisesti, vaikka kaiken piti olla kunnossa.

Poliittisen järjestelmän ohella epäluottamuksen lisääntyminen, siinä määrin kuin sitä on tapahtunut, paikantuu mm. oikeuslaitokseen ja kirkkoon. Nokiaa koskeva tulos on niin ikään aiempaa nuivempi. Vaikka sama ei suoranaisesti ilmene suuryritysten kohdalla, myös niitä koskeva koko seuranta-ajan trendi hahmottuu systemaattisesti alenevaksi.

Merkkejä vähäisestä luottamuksen kasvusta havaitaan vain kahden toimijan osalla. Nämä ovat ammattikorkeakoulut ja ammattiyhdistysliike. Kenties arjen uhkakuvat ovat olleet omiaan lisäämään käytännönläheisyyden arvostusta. Työelämän epävarmuudet taas tapaavat yleensäkin heijastua ammatillisen järjestäytymisen asteessa.

Erisuuntaisten muutosten ohella tarkastelu tuo esille muuttumattomuutta. Pysyvyys on ollut ominaista etenkin havainnoinnin pääkohteelle, tiedettä ja tiedeorganisaatioita koskevalle luottamukselle. Aiemmissa mittauksissa rekisteröity vakaa luottamus ja sitä sävyttänyt oireellinen nousukehitys on kuitenkin nyt taittunut. Tämä ilmenee kaikissa viidessä tiedettä koskevassa seurantamittarissa. Vaikka kyse ei ole suurista muutoksista, aikasarjojen aiemmin liki hämmästyttävä harmonia on tietyllä tavalla hajonnut (ks. myös [kuvio 25.], jossa tiedemittarit on erotettu omaksi tarkastelukokonaisuudekseen).

Mikäli kyseisiä tuloksia tarkastellaan arviointikohteittain tarkemmin, todetaan merkittävimmän aleneman paikantuvan VTT:tä koskeviin lukuihin. Organisaatioon luottavia löydetään nyt viisi prosenttiyksikköä aiempaa vähemmän. Yliopistojen osalla vastaava luku on yksi prosenttiyksikkö, mikä ei riko minkäänlaisia tilastollisia toleransseja. Akatemian kohdalla vastaava vaje on 3 % -yksikköä ja Tekesin 5. Tieteeseen yleisellä tasolla luottavien osuus on ennallaan (60 %), mutta ei-luottaviksi ilmoittautuu 2 %-yksikköä aiempaa enemmän. Kyse ei täten ole dramaattisista eroista.

Asennekehityksen käänteen - tai tasanteen - tulkinnassa on oltava maltillinen. Lukuohjeeksi sopii sama kuin aiemmissa raporteissa silloin, kun tiedettä koskevan luottamuksen on arvioitu vähäisesti nousseen: erot edelliseen mittaukseen ovat niin pieniä että ne eivät oikeuta pitkälle meneviin johtopäätöksiin. Jos ilmiölle halutaan etsiä jonkinlaista kausaalista tulkintaa, kyseeseen tulevat lähinnä samat tekijät kuin edellä tiedekiinnostuksen vähäisen laimentumisen syitä arvioitaessa (luku 2.1.2).

_________________________________________________