Edellä tarkasteltujen teemallisesti kohdennettujen kysymyssarjojen ohella tutkimusaineistoon sisältyi laaja väittämämuotoisista kysymyksistä rakentuva kysymyskokonaisuus. Pyrkimyksenä oli paitsi houkutella esiin kansalaisten tiedettä koskevia asenteita, täydentää ja kontrolloida muiden kysymysten tuottamaa tietoa ja myös kartoittaa niihin sisältymättömiä aihealueita.

Vastaajille satunnaisessa järjestyksessä esitetyt mittarit - neljäkymmentäkolme väittämää¹ - on raportissa jäsennetty seitsemän alaotsikon alle. Koska aihepiiri on tyypillisesti sellainen jossa kaikki liittyy kaikkeen, tarkastelukokonaisuuksiin sisältyy väistämättä myös toisiinsa kytkeytyvää tietoainesta.

Väittämien tulkinnassa tulee huomioida, että niihin reagointi on enemmän sidoksissa käytettyihin sanamuotoihin kuin ns. suorissa kysymyksissä. Kysymystekniikalle ominaiseen tapaan muotoilut ovat osin hyvinkin suoraviivaisia ja populistisia - aivan kuten se debatti, josta ne on johdettu. Affektiivisen aineksensa johdosta ne ovat myös jonkin verran sensitiivisempiä muutoksille kuin suorat asiakysymykset.

3.4.1. Tieteen arvostus ja hyvinvointimerkitys

Kansalaismielipide todettiin edellä tieteeseen luottavaksi ja maamme tieteellisen tutkimuksen tasoa arvostavaksi. Nämä havainnot saavat tukea myös väittämäaineiston tuloksista.

Lähes kolme neljästä (72 %) yhtyy argumenttiin, jonka mukaan "maamme tieteelle ja tutkimukselle on ominaista tehokkuus ja korkea ammatillinen osaaminen". Toisinajattelu jää miltei marginaaliseksi (6 %). Positiivisesta perussuunnastaan huolimatta jakauma on aiempaa varauksellisempi (lausuman allekirjoittavia on nyt 6 %-yksikköä vähemmän). Viite samansuuntaisesta vetäytymisestä saatiin jo edellisessä tutkimuksessa [kuvio 37a.].

Tieteen yleistä hyvinvointimerkitystä koskevat kannat jakaantuvat enemmän. Noin kahden viidesosan (41 %) mielestä "hyvinvointi maassamme riippuu ratkaisevasti tieteellisen ja teknologisen tutkimuksemme tasosta". Näkemyksen torjuu runsas neljännes (28 %). Myös tämä mittari tuottaa aiempaa skeptisemmän tuloksen kuin vuonna 2007 (-5 %-yksikköä), mihin saakka asenteet olivat säilyneet käytännössä muuttumattomina [kuvio 37b.].

Vastausten - niin nyt saatujen kuin aiempien - tulkinnassa tulee huomioida väitteen vaatelias sävy. Tulos voidaan sitoa arviointeihin tutkimuksen hyödyllisyydestä yhteiskunnan ja talouden kannalta (luku 3.2.1.), joissa niin ikään havaittiin viitteitä epäilyksen vähäisestä kasvusta.

Epäsuorasti tiedetiedon arvostukseen liittyy myös huoli sen heikosta hyödyntämisestä. Vajaan kahden kolmasosan (62 %) kantana on, että "poliittisessa päätöksenteossa käytetään aivan liian vähän hyväksi tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa". Jäljellejäävistä valtaosa on vailla kantaa, asiaa ei suoranaisesti kiellä juuri kukaan (6 %). Käsitys tutkimustiedon "hukkaanmenosta" ei ole nyt aivan yhtä yleinen kuin kolme vuotta sitten (-4 %-yks.), mutta (vähintään) yhtä yleinen kuin sitä edeltävänä aikana. Liikahduksista huolimatta tulokset ovat kaikissa vaiheissa kertoneet tutkimustiedon hyödyntämishalun laajuudesta [kuvio 37c.].

Suomen tieteen tilaa ja tasoa virallisesti (tiedeyhteisön omin voimin, tarkoittaen Akatemian asiaa selvittäneitä tutkimuksia) arvioitaessa yhtenä potentiaalisena ongelmakohtana on nähty ulkomaisten tutkijoiden suhteellisen vähäinen osuus maamme tutkimus- ja kehitystoiminnassa. Samanaikaisesti on kannettu huolta kotimaisten osaajien paosta ulkomaille.

Näitä asioita luotaavat mittarit tuottavat samankaltaiset vastausjakaumat. Aivovienti nähdään jonkinasteiseksi uhaksi ja aivotuonti tarpeelliseksi. Teesiin "korkeasti koulutettujen aivovuoto ulkomaille on vakava uhka Suomen tieteelle" yhtyy lähes joka toinen (45 %/24 %). Huoli on jonkin verran (-6) heikentynyt edellisestä mittauksesta, jossa rekisteröitiin niin ikään samansuuntainen muutos [kuvio 38a.]. Väestöryhmittäinen erittely kertoo, etteivät akateemiset pidä uhkaa yhtä reaalisena kuin kansalaiset keskimäärin. Vahvimmin vaaraan uskovat vanhimmat.

Aivotuontia puoltavan ehdotuksen "ulkomaisten tutkijoiden määrän lisääminen Suomessa olisi eduksi maamme tieteen kehitykselle" allekirjoittavia on jonkin verran enemmän (55 %). Torjuvien kantojen osuutta (13 %) voi pitää pienenä ottaen huomioon suomalaisten yleisesti ottaen epäluuloiset kansainvälistymis- ja ulkomaalaisasenteet. Ilmeisesti kyse katsotaan olevan niin kvalifioidusta ja hyödyllisestä joukosta että linjasta voidaan tinkiä. Jakauma on sama kuin kolme vuotta sitten ja asiallisesti sama kuin kuusi vuotta sitten [kuvio 38b.]

Akateemiset ja johtavat toimihenkilöt ovat laajasti yksimielisiä aivotuonnin stimuloivuudesta. Kannanottoja ei tule tulkita - eikä muu tuloskonteksti anna siihen oikeutusta - niin, että kotimaiset tutkijat ovat niin kehnoja, että heidät pitää korvata vierastyövoimalla. Hyväksynnän taustalla on ymmärrys kansainvälisen vuorovaikutuksen ja vaihdon hyödyistä. Ulkomaisten tutkijoiden lisääminen kaiketi lisäisi myös tutkijoiden kokonaismäärää.

_________________________________________________