Argumentteihin suhtautumisessa ilmenevä vaihtelu ei muodostu yleisesti ottaen suureksi. Osasyynä tähän on kysymysten vieraus ja siitä seuraavat keskimäärin suuret vailla kantaa olevien osuudet. Kannanotoissa havaitaan silti osin mittaviakin eroja.

Sukupuoli erottelee kantoja vain vähän. Merkittävimmät erot ilmenevät suhtautumisessa taloustieteilijöihin, ilmastoskeptikoihin ja (samanaikaisesti) ilmastotutkijoihin, joiden edesottamuksia miehet kritisoivat jonkin verran naisia useammin. Naiset pitäisivät miehiä(kin) tiukemmin kiinni yliopistojen pääsykokeista.

Verrattain selviä iän mukaisia riippuvuuksia havaitaan mm. huippuyliopistojen perustamisen ja pääsykokeista luopumisen osalla. Kumpaakin koskevat kannat kielteistyvät nuoruuden suuntaan. Ilmastotutkijoiden vilppiin nuoremmat eivät usko läheskään samassa määrin kuin vanhemmat. Käsityksen talouden liiallisesta vaikutusvallasta tieteessä nuoremmat allekirjoittavat jokseenkin muun väestön tavoin. Tieteen tilan taantumista nuoremmat eivät niin ikään tunnista muista poikkeavasti [kuvio 55.].

Koulutustason moniin tarkasteluihin tuoma rekyyli jää tässä yhteydessä jonkin verran tavanomaista vaimeammaksi. Vailla vaikutusyhteyttä koulutus ei silti ole. Tämä käy ilmi pelkistävästä koko kysymyssarjaa koskevasta vertailusta, jossa koulutusluokat on osin yhdistetty (korkea koulutus = akateeminen tutkinto, keskikorkea = ammattikorkeakoulu- tai opistotutkinto, matala = vähemmän kuin opistotutkinto). Suurin poikkeamapiikki paikantuu sivistysyliopistoperiaatteeseen, josta luopumista koulutetuimmat vastustavat muita vahvemmin [kuvio 56.]. Koulutusaloittain tarkasteltuna vahvimmin vastaan haraaviksi havaitaan humanistit.

Huippuyliopistoihin suhtautumisessa ei nähdä merkittävää koulutustason mukaista eroa. Ilmasto- ja taloustutkijoihin kohdistetun kritiikin koulutetuimmat muista erottuen pikemminkin kiistävät kuin allekirjoittavat. Yliopistolakia - mikä todettiin laajasti tuntemattomaksi - ei isommin ylistä mikään koulutus- tai muukaan yhteiskuntaryhmä. Suhteellisesti kriittisin arvio saadaan opiskelijoilta (31 % kiistää uudistuksen mainostetun fantastisuuden, 13 % allekirjoittaa).

Huomionarvoisen vähäisiksi koulutustason mukaiset erot jäävät myös arvioitaessa sitä, onko maamme tiede viime vuosina taantunut. Muun väestön tavoin koulutetut kiistävät asian vain vienosti (akateemisista 19 % allekirjoittaa taantumisteesin, 38 % torjuu). Selväsanaista tuomaria ei saada myöskään tiedekiinnostuksesta, sillä sen myötä lähinnä vain kannanottokyky paranee. Kiinnostuneimpien keskuudessa arviot kuitenkin polarisoituvat hieman tavallista enemmän (26 %/34 %).