Tieteeseen ja koulutukseen luotetaan vakaasti

Tapamme hahmottaa tietoympäristöämme ja ottaa vastaan ympäristöstämme tulvivia viestejä sekä tapamme hankkia tietoa käyttöömme ovat muuttuneet varsin perusteellisesti viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Kysymyksessä on ennen kaikkea tietoympäristömme siirtyminen digitaaliseen muotoon ja pesiytyminen internetmaailman loputtomiin kerroksiin miljoonille palvelimille ympäri maailman. On myös helppo nähdä, kuinka postmoderni aikamme on kiihdyttänyt elämän rytmiä erityisesti tietoympäristön hallinnan osalta. Internetmaailma ja sen kautta saapuvat viestit ja muu tieto napataan käyttöön mobiililaitteella ajasta ja paikasta riippumatta.

Tietoympäristömme nopeasta muutoksesta ja osittain siihen liittyvästä työelämän rakennemuutoksesta huolimatta suomalaisten luottamus oman perheen talouteen on uusimpien kyselytutkimusten mukaan vakaa. Tämä on jossain määrin yllättävää, sillä taloudellista toimeliaisuutta kuvaavat tunnusluvat ovat laman johdosta olleet kovin alavireisiä jo monta vuotta. Orastavaan kasvuun viittaavat signaalitkin ovat vielä varsin heikkoja. Ehkä selitys on siinä, että suomalaiset ovat selvinneet laman aikaisesta arjesta kokolailla siedettävästi ja yhteiskunnan turvaverkot ovat toimineet riittävän tehokkaasti.

Kansakuntien kilpailussa olemme vakiinnuttaneet asemamme maailman 15 parhaan maan joukossa, mitattiinpa asiaa millä tahansa mittarilla. Yksi menestyksemme keskeisistä keinoista on ollut kehittää koulutus- ja innovaatiojärjestelmä, jonka avulla pystymme käyttämään hyväksi luonnonympäristömme ja taloudellisten resurssiemme tarjoamat mahdollisuudet ja uusintamaan osaamispääomamme.

PISA-menestyksemme kertoo siitä, että peruskoulutuksemme kehittämisessä on onnistuttu muihin maihin verrattuna hyvin. Parhaan yliopistomme yhä parempi sijoittuminen kansainvälisissä vertailuissa kertoo, että olemme onnistuneet myös yliopistosektorilla. Uusin PISA-tutkimus, jossa tarkasteltiin aikuisväestön osaamista, toistaa koululaisille tehtyjä tutkimuksia - Suomi sijoittui toiseksi. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna tuntuu kummalliselta, että jälleen keskustellaan opettajien lomauttamisesta, luokkakoon kasvattamisesta, oppimateriaalihankintojen supistamisesta ja koulujen kerhotoiminnan vähentämisestä. Miksi me olemme tekemässä samoja virheitä, vaikka 1990-luvun alun lamaleikkausten syrjäytymislaskuja maksetaan yhä korkojen kera?

Yksi asia kuitenkin pysyy vakaana vuodesta toiseen: suomalaiset luottavat tieteeseen ja koulutukseen yhtä selvästi kuin aiemminkin. Käsillä oleva uusin tiedebarometri osoittaa tämän yksiselitteisesti. On myös hyvä muistaa, että tutkimuksen ja koulutuksen aikajänteet ovat tavattoman pitkiä. Esimerkiksi maisterin kouluttaminen kestää 20 vuotta, kun lasketaan aika esiopetuksesta yliopistotutkinnon suorittamiseen saakka. Tätä aikajännettä vasten tarkasteltuna vuositason menoleikkaukset ovat perin lyhytnäköistä politiikkaa. Ehkä tässä onkin tavallisten kansalaisten tärkein viesti poliitikoille - älkää tinkikö tutkimuksesta ja koulutuksesta, sillä silloin uhrataan tulevaisuuden mahdollisuuksia.