Verrattaessa nyt saatuja tuloksia kolme vuotta aiemmin saatuihin, havaitaan muutokset kokonaisuutena melko vähäisiksi. Koko seuranta-ajan stabiili historia huomioon ottaen ne ovat kuitenkin suhteellisen suuria.

Merkittävin yksittäinen muutos koskee tiedettä, jonka kiinnostavuus koetaan nyt jonkin verran aiempaa suuremmaksi (kiinnostuneiden osuus on kasvanut 8 prosenttiyksikköä vuodesta 2010). Vaikka tulos on tieteen kannalta myönteinen, kyse on ennemminkin paluusta vanhoihin asemiin kuin uudesta voitosta. Näin siksi, että edellisellä vertailuvälillä (2007-2010) tieteen luvuissa rekisteröitiin jokseeenkin samansuuruinen (-6 %-yksikköä) alenema. Sitä edeltävissä kolmessa mittauksessa tiede oli säilynyt järkähtämättömän stabiilina [kuvio 3.].

Koska uusin tulos on käytännössä sama kuin mainitut varhaisemmat keskenään yhdenmukaiset tulokset, sitä voitaneen pitää "normaalina" ja selityksiä on etsittävä ennemminkin viime mittauksen ilmentämälle, tilapäiseksi osoittautuneelle kuoppakohdalle. Kaikesta päätellen tuolloisia (vuoden 2010) tuloksia painoi alas yhteiskunnan yleinen taustailmapiiri, jota varjosti taloussuhdanteiden äkillinen huonontuminen ja sitä seurannut tietynlainen pettymys ja alakulo (sarjan edellinen, vuoden 2007 tutkimus oli toteutettu vielä "lihavien" vuosien aikana ennen finanssikriisiä).

Myös tiedettä koskeva mediajulkisuus ja -keskustelu ei ehkä ollut tuolloin ollut aivan optimaalista, ei ainakaan yhtä suitsuttavaa kuin sitä edeltävänä aikana. Tieteen auktoriteettiasemaa oli yritetty horjuttaa aiemmasta poikkeavalla tavalla. Esille olivat nousseet mm. kiistat rokotuksista ja ilmastokysymyksestä. Myös muita syitä voidaan löytää – aina Nokian alkanutta näivettymistä myöten.