Suhteutettaessa nyt saadut tulokset aiempiin kohdataan sangen stabiili asetelma. Tieteenalojen kiinnostavuutta koskevat arviot ovat pysyneet lähes muuttumattomina. Useimmat eroista ovat niin vähäisiä, että ne voivat selittyä pelkällä tilastollisella satunnaisvaihtelulla.

Kiinnostavuudessa tapahtuneen kokonaismuutoksen määrittely tieteenalakohtaisia (vähäisiä) nousuja ja (vähäisiä) laskuja summeeraamalla ei liioin tuota selvää tulosta. Koska ensin mainittuja voidaan kuitenkin identifioida lukumääräisesti enemmän, johtopäätökseksi jää tiedekiinnostuksen oireellinen kasvu. Vaikka tulkinta on huojuva, se saa tukea edellisen luvun tuloksista [kuvio 7.].

Suurimmat, joskaan eivät millään mittapuulla suuret, muutokset ilmenevät lääketieteen ja avaruustieteen osalla. Ensin mainitusta kiinnostuneiden osuus on vähäisesti (-3 % yksikköä) vähentynyt ja jälkimmäisen lisääntynyt saman verran (+3) vuodesta 2010.

Kun muutostarkastelu ulotetaan koko kahdentoista vuoden seuranta-aikaan, saalis jää edelleen vähäiseksi. Selkeää trendinomaista nousevaa tai laskevaa kehitystä ei esiinny suoranaisesti minkään tieteenalan osalla. Useampikin aikanaan kirjattu "lupaava alku" – merkit johdonmukaisesta kiinnostavuuden noususta tai laskusta – on sittemmin osoittautunut vääräksi hälytykseksi. Tämä koskee esimerkiksi avaruustutkimusta, jota koskevan aikasarjan ehdittiin ennakoida viittaavan asteittain alenevaan kiinnostukseen. Alaa koskeva uusin tulos osoittaa tällaisen muutossuunnan taittuneen.

Mielikuvaa systemaattisesti etenevästä muutoksesta luovat tällä kertaa lääketieteen saamat luvut. Nyt mitattu vähäinen alenema huomioon ottaen alan kiinnostavuuden kokonaismuutosta huippuarvostaan (73% vuonna 2004, nyt 68%) voidaan pitää huomionarvoisena.