2.4.1. Viimeaikaisten tiedeuutisten seuraaminen

Tutkimuksessa luodattiin myös tieteestä tiedottamisen responssia - mitä tiedetiedon tarjonnasta ja seuraamisesta on jäänyt mieleen. Tutkimussarjan suppeahkoa tiedollisiin aspekteihin kohdistuvaa kysymysosuutta (tieteenharjoittajien ja tieteen saavutusten tunteminen, ks. luvut 2.4.2. ja 2.4.3.) täydennettiin uudella lähestymistavalla. Kyselyn ns. vaihtuvana osiona oli tällä kertaa kysymyssarja, jossa vastaajille esitettiin joukko viimeaikaisten tiedeuutisten aiheita ja tiedusteltiin, missä määrin he ovat seuranneet kyseisiä uutisia ja tutustuneet niissä käsiteltyihin aiheisiin.

Kyseessä ei täten ole varsinainen tietotesti (joiden toteuttaminen survey-tutkimuksissa on monin tavoin ongelmallista) eikä subjektiivisen tiedon tason mittaus (paljonko arvioi tietävänsä), vaan eräänlainen konkreettisilla esimerkeillä operoiva "huomaamis- ja kiinnostustesti". Erottelu on paikallaan tehdä, vaikka tiedeuutiseen paneutuminen todennäköisesti kerryttääkin tiedollista pääomaa. Kysymysasetelman idea on periaatteessa sama kuin markkinointitutkimuksessa selvitettäessä erilaisten viestien läpimenoa ("näittekö meidän ilmoituksemme ja jos, luitteko sen").

Yleiskuva tuloksista

Eri tieteenalojen uutisista koostuva moniaineksinen aihejoukko saa luonteensa mukaisen, vahvasti vaihtelevan vastaanoton. Skaala ulottuu useimpien tunnistamista asioista jokseenkin uppo-outoihin. Jokin tuntuma kansalaisilla kuitenkin on useimpiin aiheisiin.

Tunnistetuimmiksi ja samalla seuratuimmiksi aiheiksi osoittautuvat ihmisen vaikutus ilmastonmuutokseen (44% ilmoittaa lukeneensa paljon, 87% ainakin jonkin verran) sekä D-vitamiinin suositeltava annoskoko (42% / 80%). Lähes yhtä seuratun aiheparin muodostavat yksityisyyden turvaaminen verkkomaailmassa (30% / 73%) ja rokoteturvallisuus (23% / 74%) [kuvio 13.].

Korkeiden lukujen paikkansapitävyyttä kyseenalaistamatta niihin on paikallaan liittää tulkinnallisia huomioita. Sekä ilmastokeskustelua että väittelyä vitamiineista kuten rokotuksistakin on käyty maassamme jo pitkään, erilaisin voimin ja tyylilajein siten, etteivät tieteen argumentit, ainakaan viimeaikaiset, ole aina olleet erityisen vahvasti edustettuina. Täten osa vastaajista on saattanut laventaa vastauksensa koskemaan tiedustellun aiheen kaikkea esillä olemista (tyyliin "onhan tuosta meillä töissäkin puhuttu").

Kun uutisaiheiden spesifisyysaste alkaa kasvaa ohi tavanomaisen arkikeskustelun, myös niihin tutustuneiden osuudet alenevat. Samalla niiden osuudet, jotka eivät ole havainneet uutisaihetta edes otsikkotasolla (vastausvaihtoehto "en ole huomannut/kuullutkaan") alkavat kasvaa. Tällaiseen astetta etäisempien aiheiden väliryhmään sijoittuvat avaruusmatka Marsiin (16% / 49%) ja väitöskirjojen plagiointi (11% / 48%).

Jäljellejäävien neljän esimerkkiuutisen – aiheinaan Higgsin hiukkanen, biopankki, tutkimushankkeiden kilpailuttaminen ja pienten vähemmistökielten elvytys - osana on ollut jäädä tavoittamatta kansalaisten enemmistön tietoisuutta. Joko aiheita ei ole lainkaan havaittu tai kun on havaittu, on niin sanotusti käännetty sivua.

Silti myös kyseisiin uutisaiheisiin paneutuneita on merkittävän paljon. Kansakunta, josta reilu kolmannes on selvittänyt itselleen Higgsin bosonia koskevia hiukkasfysiikan saloja (37% ilmoittaa tutustuneensa ainakin jonkin verran, 10% kertoo lukeneensa aiheesta paljon), ei voi olla kadotukseen tuomittu.

Kaiken kaikkiaan sen määrittäminen, ovatko tiedeuutiset tavoittaneet kansalaiset yleisesti ottaen hyvin vai huonosti, jää jossain määrin sopimuksenvaraiseksi. Arvosanan antamista hankaloittaa kompaktin mittakepin puuttumisen ohella mm. se miten tiedeuutisten herättämiä erilaisia reagointeja tulisi arvottaa. Esimerkiksi jos henkilö ilmoittaa havainneensa jonkin uutisen, mutta ei ole viitsinyt tai halunnut lainkaan tutustua asiaan, ansaitseeko hän valppaudestaan kiitoksen vai passiivisuudestaan nuhteen. Yhtäältä jo se, että asia on pantu merkille, on ansio – niin kansalaiselle, tieteelle kuin tieteestä tiedottajillekin - nykyisen informaatiotarjonnan massiivisen vyöryn keskellä.

Mikäli tulokset suhteutetaan edellä esitettyihin eri tieteenalojen kiinnostavuutta koskeviin tuloksiin, nähdään ilmeistä yhteensopivuutta. Tarkimmin seuratut uutiset koskevat kiinnostavimmiksi koettuja aloja lääketiedettä ja ympäristöä.

Uutisaiheiden seuraamisen keskinäisiä korrelaatioita tarkasteltaessa löydetään muutamia verrattain vahvoja riippuvuuksia. Yhteydet tuovat esille myös tieteenaloittaista kombinoitumista. Toisiinsa liittyviä ovat etenkin matka Marsiin ja Higgsin hiukkanen (r = .49), D-vitamiinin annoskoko ja rokoteturvallisuus (.46) sekä ihmisen vaikutus ilmastonmuutokseen ja matka Marsiin (.46). Vaimeimmat yhteydet vallitsevat rokoteturvallisuuden ja Mars-matkan välillä (.12) sekä vähemmistökielten elvytyksen ja Higgsin hiukkasen välillä (.13). Kaikki riippuvuudet ovat kuitenkin positiivisia eli aiheiden suoranaista toisiaan hylkivyyttä ei esiinny.

Tietolähteitä koskevat arviot (luku 2.3.) eivät yleisesti ottaen yhdisty kovin selvästi uutisaiheiden seuraamiseen. Higgsiin ja Mars-matkaan tutustuminen on kuitenkin verrattain selvässä yhteydessä tieteen saavutuksia esittelevien aikakauslehtiin, so. siihen kuinka tärkeänä lähteenä itselleen ko. julkaisuja pitää (korrelaatio kumpaankin aiheeseen .37). Myös yleistajuinen tietokirjallisuus korreloi Higgsiin (.31). Ilmastonmuutosaiheen seuraamisella sensitiivisin yhteys on internetiin (.26) ja myös päinvastoin eli internetin voimakkain yhteys kohdistuu ilmastoaiheeseen.

Kysymyssarjaan sisältyi tiedeuutisiin syvällisimmin perehtyneille (joiden osuus vaihtelee uutisaiheittain 1-13%:iin; kuvio 13.) osoitettu lisäkysymys. Henkilöiltä, jotka ilmoittivat lukeneensa uutisaiheesta paljon ja etsineet siitä myös lisätietoa, kysyttiin mistä lähteestä/lähteistä he ovat lisätietoa ensisijaisesti hankkineet. Tuloksesta tuli sangen yksipuinen, joskin ajan henkeä huokuva: valtaosa (94 henkilöä 134:stä vastanneesta) ilmoitti lisätiedon lähteekseen internetin ("internet", "netti") joko ainoana tai yhdessä jonkin muun lähteen kanssa. Lisäksi vastauksiin sisältyi paljon internetiin eri tavoin viittaavia ilmasuja ("Wikipedia", "Google", "tutkimuslaitosten www", "Cernin sivut", jne). Painetun median (esim. "tiedelehdistä", "tieteelliset julkaisut", "Tiede-lehti", "oppikirjoista") ja muun sähköisen median ("tv-dokumentit", "DVD:t") osuudet jäivät paljolti vain hajanaisiksi maininnoiksi.

Väestöryhmittäiset erot

Tiedeuutisten seuraamisessa havaitaan osin merkittävää väestön sisäistä vaihtelua. Sukupuolen mukaisessa tarkastelussa esille nousevat lääketieteen alueelle paikantuvat aiheet rokoteturvallisuus ja D-vitamiinin suositeltava annoskoko, joihin naiset ovat tutustuneet lähemmin kuin miehet. Toisensuuntaisena ero tulee esille etenkin Mars-matkaa ja Higgsin hiukkasta koskevien uutisten seuraamisessa. Myös tutkimushankkeiden kilpailuttaminen on seuratumpi aihe miesten keskuudessa [kuvio 14.].

Ikäryhmien väliset erot eivät kokonaisuutena ole kovin suuria. Ne eivät myöskään ole kovin suoria, sillä useita niistä sävyttää jonkinasteinen epälineaarinen kaartelu. Suorin ikäriippuvuus ilmenee ilmastonmuutosuutisten kohdalla (r = .19). Biopankki ja D-vitamiinin suositeltava annoskoko ovat vain suhteellisen vähän ikäriippuvia aiheita. Mars-matkaan ja Higgsin hiukkaseen ovat suhteellisesti parhaiten perehtyneet 26-45-vuotiaat [kuvio 15.].

Koulutustaso korreloi kaikkiin aiheisiin positiivisesti. Riippuvuudet eivät kohoa kuitenkaan niin korkeiksi kuin voisi ehkä odottaa. Merkittävimmät niistä paikantuvat väitöskirjojen plagiointiin (.23) ja Higgsin hiukkaseen (.24).

Kun uutisaiheiden seuraamista tarkastellaan tieteeseen kohdistuvan yleisen kiinnostuksen (edellä kuvatuista kiinnostusmuuttujista rakennettu indikaattori) mukaan, havaitaan enemmän eloa. Vaikka asetelmassa tavallaan selitetään kiinnostusta kiinnostuksella, se auttaa hahmottamaan eri väestöryhmien tiedesuhteessa ja tiedetiedon "kulutuskäyttäytymisessä" vallitsevia eroja.