Luottamusjakaumia kolmen vuoden takaisiin verrattaessa todetaan paitsi pysyvyyttä, myös huomionarvoisia muutoksia. Tuloksissa havaitaan myös trendinomaisia, koko kahdentoista vuoden seuranta-aikaa koskevia kehityskulkuja.

Näkyvin muutos edellisestä mittauksesta paikantuu elinkeinoelämän alueelle. Luottamuksen vähentymistä havaitaan paitsi yleensä suuryritysten, erityisesti Nokian kohdalla. Kansallisen identiteettimme uudistumisen taannoinen symboli ja peruspilari (ensimmäisessä Tiedebarometrissä Nokiaa luonnehdittiin "kansakunnan maalliseksi kirkoksi") on kokenut kovia seurannan edetessä. Nyt kyseessä on eräänlainen mittauksesta toiseen jatkuneen aleneman romahduksenomainen loppunäytös [kuvio 27a.] ja [kuvio 27b.]; mainittakoon että yhtiön matkapuhelinyksikön myynti tapahtui tutkimuksen tiedonkeruun päättymisen jälkeen).

Luottamus poliittis-hallinnollista järjestelmää kohtaan on hieman vahvistunut edellisestä mittauksesta. Se ei kuitenkaan ole kohonnut millekään ennen tapaamattomalle tasolle, vaan vain osittain palautunut viime kerralla mitatusta kuoppakohdastaan. Kohentumista ilmenee lähinnä eduskunnan1 (luottavien osuus on lisääntynyt 4 %-yksikköä) ja oikeuslaitoksen kohdalla (+3). Puolueita ja EU:ta kohtaan tunnettu epäluulo on pysynyt käytännössä ennallaan. Viime mainitun osalla muuttumattomuus voitaneen kirjata voitoksi, kun otetaan huomioon kurimus jossa unioni on viime vuodet kulkenut.

Poliisia ja puolustusvoimia koskeva laaja luottamus on säilynyt yhtä sementoidun vakaana kuin aina ennenkin. Stabiileiksi voidaan lukea – joskin olennaisesti alemmalla luottamustasolla - myös mm. tiedotusvälineet ja ammattiyhdistysliike. Kansalaisjärjestöjen kohdalla havaitaan vähäistä luottamuksen vahvistumista. Suuryritysten ja Nokian ohella luottamustaan menettäneeksi voidaan todeta lähinnä vain kirkko. Vaikka ero edelliseen mittaukseen ei ole suuri, sen myötä kirkon koko seuranta-ajan trendi hahmottuu systemaattisesti alenevaksi.

Kokonaisuutena vertailu edellisen tutkimuksen tuloksiin viittaa pikemminkin yleisen yhteiskuntaa koskevan luottamuksen vahvistumiseen kuin sen heikkenemiseen. Useisiin toimijoihin suhtaudutaan hieman – ainakin oireellisesti - aiempaa luottavaisemmin. Tämä käy havainnollisesti ilmi, kun luottamusmuutoksia tarkastellaan pelkistävästi keskiarvojen erotuksina. Näistä piirtyvä kuvaaja kertoo muutosten pääpainon olevan positiiviseen suuntaan tapahtuneissa muutoksissa. Signaalit ovat kuitenkin lähes kauttaaltaan heikkoja ja toisiaan kumoavia, joten tulkinta voidaan esittää vain varaumin [kuvio 28.].

Havainnoinnin pääkohteelle, tiedettä ja tiedeorganisaatioita koskevalle luottamukselle on ollut ominaista paitsi korkea taso, myös pitkälle menevä pysyvyys. Kolmessa ensimmäisessä mittauksessa (2001-2007) tieteen luottamuslukuja sävytti myös oireellinen nousukehitys. Viime mittauksessa (2010) saatiin viitteitä tämän stabiliteetin horjumisesta. Tiedemittareissa ilmeni sinänsä marginaalisia, mutta aiemman harmonian rikkovia muutoksia. Kysymyksiä herättäneet viitteet eivät saa vahvistusta tämänkertaisessa tutkimuksessa. Tieteen nyt saadut luottamusluvut ovat käytännössä sillä tasolla, jolla ne olivat ennen viime tuloksia (ks. myös kuvio 29., jossa tiedemittarit on erotettu omaksi tarkastelukokonaisuudekseen).

Palautumiset, kuten viimekertaiset alenematkaan (kummatkin saattavat olla liioittelevia termejä tosiasialliset muutokset huomioon ottaen) eivät kuitenkaan ilmene tasaisesti samanlaisina kaikkien arviointikohteiden osalla. Tieteeseen yleisellä tasolla suurta luottamusta tuntevien osuus on nyt tähänastisessa huippuarvossaan. Sama pätee yliopistoihin ja korkeakouluihin. Merkittävin viime kerralla mitattu alenema, VTT:n osalla ilmennyt 5 % -yksikön lasku ei ole palautunut, vaan laitos saa edelleen täsmälleen samat luvut. Akatemian astetta vähäisempi alenema on niin ikään jäänyt voimaan (vain vailla kantaa olevien osuus on kasvanut viime mittauksesta). Tekesin luvuissa ilmennyt kuoppa sen sijaan on kadonnut.

Tulkinnassa tulee huomata, että alenemilla saattaa olla myös muita syitä kuin tiedettä koskevan luottamuksen väheneminen. Tämä koskee erityisesti nimettyjä toimijoita. Jos jokin organisaatio on saanut ns. huonoa julkisuutta, aiheesta tai aiheetta, se ei ole tieteen syy.

_________________________________________________