Vertailu viime mittauksen tuloksiin tuo esille vain vähän eroja. Kuten edellä, arvioitavat asiat asettuvat tuloskuvaajassa samaan järjestykseen kuin vuoden 2010 mittauksessa. Tieteen mahti ja mahdollisuudet mielletään täten käytännössä entisenlaisiksi.

Jakaumissa nähdään silti prosentuaalisia muutoksia. Erisuuntaisten muutosten summeeraus ei viittaa sen paremmin "tiedeuskon" vahvistumiseen kuin heikkenemiseenkään. Koko seuranta-ajan asennekehitys hahmottuu kuitenkin pikemminkin nousevaksi kuin laskevaksi. Tästä kertoo myös se, ettei tieteen vaikuttavuutta arvioida nyt juuri minkään asian osalla pessimistisemmin kuin seurannan lähtöpisteessä vuonna 2001 [kuvio 36a. ja kuvio 36b.].

Aikasarjat kertovat myös, ettei samaan aikaan tapahtunut tieteemme tilaa koskevien arvioiden vähittäinen vaimeneminen (luku 3.2.2.) ole ulottunut kansalaisten perustavanlaatuisempiin tieteen hyötyjä ja mahdollisuuksia koskeviin näkemyksiin. Tiede ja tutkimus ovat olleet kaiken aikaa yhtä tarpeellisia. Kansalliset mahdollisuutemme menestyä raa'assa lajissa on vain alettu mieltää aiempaa rajallisemmiksi.

Huomionarvoisimmat muutokset viime tutkimuksesta paikantuvat siinä määrin erityyppisiin asioihin, että yhteisen nimittäjän löytäminen niille saattaa olla vaikeaa. Eniten optimismi on kasvanut arvioitaessa tieteen kykyä lisätä elämän turvallisuutta (optimistien osuus on kasvanut 6 % -yksikköä).

Samansuuntaista muutosta havaitaan eliniän pidentämisen osalla. Vaikka siirtymä ei ole suuri (+3), se saa vakuuttavuutta aiempien vastaavien siirtymien jatkona. Pontta kehitys on saattanut saada eläkeiän korottamista koskevasta keskustelusta, jossa on esitetty paljon tietoa keskimääräisen eliniän tapahtuneesta ja tulevasta pidentymisestä.

Systemaattisesti nousseeksi nähdään myös usko energiaongelmien ratkaistavuuteen (nyt +4). Ympäristön saastumisen estämisessä tiedettä ei nähdä sen kyvykkäämmäksi kuin aiemminkaan. Ilmastonmuutoksen torjunnassa tiede mielletään aiempaa voimattomammaksi (pessimistien osuus on lisääntynyt 5 % -yksikköä).

Ainakin oireellisesti skeptisemmin arvioidaan myös nälän poistamista maailmasta. Jo vanhastaan liki olematon usko tieteen kykyyn auttaa työttömyyden poistamisessa/vähentämisessä on karissut entisestään. Asian arvioinnissa esiintynyt vaihtelu heijastaa tutkimusajankohtien välillä tapahtunutta faktista työllisyyskehitystä. Finanssikriisiä seurannut työttömyyden ja sen uhan kasvu ovat olleet omiaan luomaan kannanottoihin lisääntyvää kriittisyyttä.

Koko seuranta-ajan kehitystä havainnoitaessa huomataan arviointikohteita, jotka ovat ikään kuin hitaasti hivuttautuneet ylöspäin. Pienet, lähinnä kohinaksi luettavat kerralliset muutokset summautuvat ajan myötä merkittävämmiksi siirtymiksi. Edellä mainitsemattomista tällaisia ovat lähinnä onnellisuuden lisääminen ja sairauksien voittaminen¹.

Pelkistävä kokonaiskuva viime mittauksesta tapahtuneiden suhtautumismuutosten suunnasta ja suuruudesta saadaan, kun niitä tarkastellaan keskiarvojen erotuksina [kuvio 37.]. Kuvaajaa, kuten muitakin vastaavia "propelleja" arvioitaessa tulee muistaa, että koska keskiarvotarkastelu ottaa huomioon myös vastausten intensiteetin (vastausvaihtoehto "erittäin hyvät" saa suuremman painon kuin "melko hyvät"), ne antavat muutoksista hieman erilaisen kuvan kuin prosenttijakaumiin perustuvat tarkastelut.

_________________________________________________