Suhteutettaessa nyt saadut tulokset kolme vuotta siten saatuihin havaitaan paitsi pysyvyyttä, myös vähäistä muutosvirettä. Tieteenalojen kiinnostavuutta koskevat arviot näyttäytyvät nyt yleisesti ottaen hieman aiempaa positiivisempina. Kyse ei kuitenkaan ole systemaattisesta uusiin ennätyksiin yltämisestä - vaikka sellaisiakin voidaan kirjata - vaan paljolti vain vanhojen painaumien paikkaantumisesta.

Kiinnostavuudessa viime mittauksesta tapahtuneen kokonaismuutoksen määrittely tieteenalakohtaisia nousuja ja laskuja summeeraamalla tuottaa suhteellisen selvän tuloksen. Ensin mainittuja voidaan identifioida lukumääräisesti enemmän, joten johtopäätökseksi jää tiedekiinnostuksen vähäinen kasvu. Tulkinta saa tukea edellisen luvun tuloksista, jotka ilmaisivat tiedekiinnostuksen oireellista nousua yleisellä tasolla.

Suurin yksittäinen muutos paikantuu lääketieteeseen, josta kiinnostuneiden osuus on kasvanut 7 prosenttiyksikköä. Muutosta - ja samalla tulosten vaihteluvälin pienuutta - kuvastaa se että lääketiede nousi sen myötä seuranta-ajan alimmasta arvostaan (68 % vuonna 2013) ylimmäksi [kuvio 6.].

Käytännössä yhtä paljon kiinnostavuuttaan ovat lisänneet kaksi ei-tieteenalaspesifiä asiaa, tieteen rahoitus/tiedepolitiikka ja tieteen kansainvälisen menestys (molemmat +6). Mikäli tulokset nähdään heijastumaksi ajankohdan keskustelusta - kiistely koulutusleikkauksista ym. -, sen aikaansaamaa sysäystä ei voi pitää kovin suurena. Mittareiden samanaikainen värähdys viitannee kuitenkin kasvaneeseen ymmärrykseen siitä, että tieteessä input ja output ovat kytköksissä toisiinsa.

Huomionarvoista kasvua havaitaan myös geenitutkimuksen (+5) sekä historian/kulttuurintutkimuksen (+5) kohdalla. Sen myötä kumpikin kohoaa täpärästi seuranta-ajan korkeimpaan arvoonsa. Suhteellisen stabiileina ovat säilyneet mm. ympäristöä ja tietotekniikkaa koskevat arviot. Suoranaista kiinnostuksen alenemaa ei voida nähdä yhdenkään tekijän osalla.