Tiedettä ei luonnollisesti nähdä yksinomaan siunauksellisena asiana. Huoli tieteen kehityksestä ja sen seurausvaikutuksista on kaihertanut ihmisten mieliä historian - kuten tieteen kehityshistoriankin - kaikissa vaiheissa.

Yleisenä huolena on aina ollut, että kehitys etenee liian nopeasti niin etteivät ihmiset ja yhteiskunta pysy muutoksen mukana. Tätä koskeva väite "tieteen ja tekniikan kehitys muuttaa ihmisten elämää ja elämäntapaa liian nopeasti", herättää jokseenkin yhtä paljon hyväksyntää (41 %) kuin vastustustakin (37 %). Reagoinneista pilkistää myös ilmeinen arvokomponentti: muutoksella on varmastikin monen mielestä paitsi liiallinen vauhti, myös väärä suunta [kuvio 43a.].

Nyt saatu tulos on hieman huolettomampi kuin viime mittauksessa. Samalla se on myös koko seuranta-ajan huolettomin. Asiaa ei koeta yhtä ongelmalliseksi kuin tutkimuskauden alussa. Selityksenä tuskin on että tiede on alkanut edetä niin hitaasti, ettei se huoleta enää ketään. Pikemmin kyse on tietynlaisesta sopeutumisesta ja siihen liittyvän muutosrohkeuden vähittäisestä lisääntymisestä.

Väestöryhmittäin tunnot joka tapauksessa vaihtelevat suuresti. Huoli hälventyy asteittain koulutustason kohotessa. Akateemisten ohella vähiten vauhti huimaa nuorimpia ikäryhmiä, opiskelijoita ja johtavia toimihenkilöitä. Sukupuolten ero jää vähäiseksi. Tieteellis-teknisen kehityksen elämäntavalliset seuraukset askarruttavat miehiä ja naisia samassa määrin.

Toinen yleisluontoinen teesi, jonka mukaan "tieteen kehitys ja uusien keksintöjen käyttöönotto luo ongelmia yhtä paljon kuin ratkaisee niitä", saa osakseen näkyvästi vähemmän puoltoa kuin kieltoa (22 %/42 %). Ero edelliseen mittaukseen muodostuu verraten suureksi (puoltajia on nyt 6 % -yksikköä vähemmän) ja samalla koko aikasarjasta piirtyy paljonpuhuva. Aiemmilla vertailuväleillä rekisteröityjen keskenään samansuuntaisten siirtymien seurauksena tieteen kuva on nyt selvästi haitattomampi kuin seurannan alussa [kuvio 43b.]. Käsitys tieteestä ongelmien luojana karisee koulutustason kohotessa.

Tiedettä koskevien huolten yksi päätyyppi on perinteisesti pohjautunut ajatteluun, jonka mukaan kehittyessään tiede, erityisesti teknologia, saa tai peräti ottaa ylivallan ihmisestä. Vaikka siihen, että koneet kommunikoivat keskenään ilman ihmisen välissä oloa, on ilmeisesti vielä paljon aikaa, tämäntyyppisillä mielikuvilla on oma kasvualustansa.

Tähän viittaa se, ettei edes väitettä, jonka mukaan "tiede ja teknologia ovat nousemassa ihmisen palvelijasta ihmisen herraksi", torjuta kovin laajasti. Teesiä pitää totena (34 %) lähes yhtä moni kuin epätotena (40 %). Puhe tieteellisestä vallankumouksesta saa tieteen vallankaappausta tarkoittavan sivumerkityksen. Hurjansävyiseen visioon - ilmaisu tosin ymmärrettäneen pitkälti vertauskuvalliseksi - suhtaudutaan samalla tavoin kuin edellisessä mittauksessa. Koko tutkimuskauden trendi hahmottuu silti vähittäin laskevaksi [kuvio 43c.].

Nyt saatu tulos on suorastaan levollisen tiedemyönteinen, kun sitä verrataan 1990-luvun alussa ja sitä edeltävänä aikana saatuihin tuloksiin. Tuolloin tieteen vaikutuksia pelättiin olennaisesti enemmän. Vertailutiedon tarjoaa EVAn kansallinen asennetutkimus (josta mittari on lainattu) ja sen aikasarjatulokset vuosilta 1984-1990. Jo tuolloisella seurantajaksolla kyseinen tiedehuoli höltyi asteittain [kuvio 44.].).

Mielipidesuunnan havaitaan kääntyneen kahdessa viimeisimmässä tutkimuksessa, joissa tieteen ylivallan uhkaan uskovia on ollut vähemmän kuin sen kiistäviä. Väestöryhmittäiset erot noudattavat jo tutuksi tullutta logiikkaa. Vahvimmat vastalääkkeet ko. ajattelulle ovat korkea koulutus ja vähäinen ikä.

Osin samaan teemaan liittyy myös formulointi "tietokone yltää ihmisen älykkyyteen jo lähivuosikymmeninä". Vaikka kyseessä ei ole suoranainen uhka-arvio, se on tieteen rajoja - hyvässä ja pahassa - luotaavana sukua sellaisille. Väitettä pidetään nyt pikemminkin uskottavana (40 %) kuin epäuskottavana (27 %). Kannanottojen tulkinnassa tulee huomioida että teesi väittää tietokoneen ainoastaan yltävän ihmisen (ohjelmoijansa) älykkyyteen, ei ylittävän sitä. Jälkimmäinen olisi olennaisesti kriittisempi rajapyykki (mm. edellä mainitun "herrana toimimisen" kannalta).

Jo kaikissa aiemmissa mittauksissa todettu asennekehitys on tällä kertaa täydentynyt tavallista rivakammalla askeleella (+9). Trendin tulkinnassa tulee ottaa huomioon väitteen sidoksisuus aikaan ("yltää lähivuosikymmeninä"). Puolentoista vuosikymmenen seurannan jälkeen kyseiset lähivuosikymmenet ovat lähempänä kuin tutkimusta käynnistettäessä. Siivitystä nousu on saattanut saada myös vaikutelmista, joita kaikkinaisen koneälyn ja älylaitteiden leviäminen arkielämän aktiviteetteihin on luonut. Vaikutusta voi ajatella olevan myös visioilla itsekseen ajelevista autoista ym. [kuvio 43d.].