Tieteeseen liittyviä eettis-moraalisia näkökohtia voidaan tarkastella useista näkökulmista. Arviointia voidaan suorittaa niin tutkimusaiheiden tai -tavoitteiden kannalta, käytettävien tutkimusmenetelmien kannalta kuin tutkijoiden henkilökohtaisen toiminnankin kannalta.

Ensin mainitussa mielessä epäeettiseksi voidaan katsoa (ääri)esimerkiksi tutkimus, jonka tavoitteena on selvittää, miten kätevimmin saadaan suuri määrä ihmisiä pois päiviltä. Toisessa tapauksessa kyse voi olla vaikkapa eläinkokeiden käytöstä muutoin tavoitteiltaan eettisessä tutkimuksessa. Kolmas näkökulma kattaa tutkijoiden etiikan yksilöinä (tieteellinen vilppi, tulosten väärentäminen ja varastaminen, taloudelliset väärinkäytökset jne.).

Tutkimuskohteiden tasolla geenitutkimus on ollut keskeinen kiistanaihe jo pitkään. Niin kansallisessa kuin kansainvälisessäkin keskustelussa on otettu voimakkaasti kantaa siihen, onko tutkijoilla oikeus "leikkiä jumalaa" ja mitä seurauksia sillä voi olla. Kansalaisten tähän liittyvät kannat painottuvat hyväksynnän suuntaan. Joka toinen (50 %) yhtyy näkemykseen "vaikka geeniteknologiaan (kuten lajien perimän muunteluun) liittyykin riskejä, sitä koskeva tutkimustoiminta on suureksi hyödyksi ihmiskunnalle". Väitteen torjuu runsas viidennes (22 %).

Kannanotot eivät ole suoranaisesti muuttuneet viime tutkimuksesta eivätkä liioin kahdesta sitä edeltävästä. Neljässä viimeisimmässä tutkimuksessa (2007-2016) suhtautuminen on silti ollut astetta sallivampaa kuin seurannan alkuvaiheessa ja myös sitä edeltävänä aikana (mittari sisältyi vuonna 1998 EVAn kansalliseen arvo- ja asennetutkimukseen; kuvio 48a.).

Keskimääräistä myönteisemmin geeniteknologiaan(kin) suhtautuvat koulutetuimmat. Miehet ovat asennoitumisessaan jonkin verran naisia hyväksyvämpiä. Iän yhteys jää melko heikoksi.

Toinen geenitutkimusta koskeva kysymys tuottaa yksiselitteisemmän tuloksen. Yli kahden kolmasosan (71 %, 13 % on eri mieltä) mielestä "hankkeet ihmisen kloonaamiseksi tulisi ehdottomasti kieltää kaikissa maissa". Tulos ei ole muuttunut edellisestä. Kieltovaatimus on kuitenkin huomionarvoisesti vaimentunut seurannan alkuvuosista [kuvio 48b.]. Muutosta selittänee aiheen aiempaa vähäisempi esilläolo julkisessa keskustelussa. Kloonauskielto saa laajaa kannatusta niissäkin väestöryhmissä, jotka muutoin osoittavat ymmärtämystä geenitutkimusta kohtaan. Naiset ovat kannanotoissaan ehdottomampia kuin miehet.

Kolmas geenitutkimusta koskeva mittari kartoittaa suhtautumista ns. geeniruokaan. Vaikka geenimuunneltuja ainesosia sisältäviä elintarvikkeita lienee ollut jo jonkin aikaa kuluttajien pöydissä, julkisessa keskustelussa geeniruoka nähdään usein tulevaksi, selkeiden valintojen varassa olevaksi "kyllä tai ei" -asiaksi. Asia on saanut uutta aktuaalisuutta EU:n ja Yhdysvaltojen välisten TTIP -vapaakauppasopimusneuvottelujen myötä. Ajankohdasta riippumatta suomalaisten epäluuloisuus osoittautuu suureksi. Suostuttelu "geeniruokaa on turha pelätä, sillä se on turvallista niin ihmiselle kuin ympäristöllekin" saa varsin vähän hyväksyjiä (15 %). Eri mieltä on useampi joka toinen (52 %, kuvio 48c.)

Joskin asennetrendi on tutkimusvuosittain vähän väreillyt, on se ollut käytännössä eloton. Geeniruokaa pelkäämättömien määrä on pysynyt kaiken aikaa järkähtämättömän pienenä (vähimmillään 14 %, enimmillään 16 %).

Kannanottojen lähempi erittely tuo esille melko yksi-ilmeisen väestöprofiilin. Geeniruoka ei erityisemmin maita millekään kansanosalle. Orastavaa luottamusta siihen osoittavat opiskelijat. Naisten havaitaan jälleen olevan miehiä torjuvampia.

Etiikkakeskustelun kestoteemaa, eläinkokeiden oikeutusta koskeva väite saa olennaisesti hyväksyvämmän vastaanoton. Teesin "vaikka eläinkokeisiin liittyy eettisiä ongelmia, niistä saadaan niin arvokasta tietoa, ettei niitä ole syytä kieltää kokonaan" allekirjoittaa lähes kaksi kolmesta (63 %). Eri mieltä on runsas viidennes (23 %). Jakauma kertoo väitteen hyväksynnän - ja eläinkokeiden hyväksynnän - pysyneen entisellään [kuvio 48d.].

Mittarin tulkinnassa huomattakoon että kantoja myönteistänee (argumentin vahvojen perustelujen ohella) ilmauksen "kokonaan" tarjoama takaportti (ei ihan kokonaan, vaikka enin ja tarpeettomin koetoiminta lopetettaisiinkin). Eläinkokeiden täydellisen lopettamisen kannalla ovat keskimääräistä useammin mm. naiset, nuorimmat ja humanistisen koulutuksen saaneet.

Tieteen etiikan kolmatta kategoriaa, tutkijoiden henkilökohtaisia edesottamuksia, koskevat kysymykset tuottavat laajaa hyväksyntää kuvastavia tuloksia. Kolme neljästä (75 %) yhtyy näkemykseen, jonka mukaan "tieteen piirissä esille tulleet väärinkäytökset ovat poikkeustapauksia, joiden perusteella ei pidä leimata koko tutkijakuntaa". Eri mieltä on vain pieni vähemmistö (5 %, kuvio 49a.).

Käsitykset ovat hieman myönteistyneet viime tutkimuksesta (+4). Sitä edeltäneissä kahdessa mittauksessa ilmennyt pieni painauma ei kuitenkaan ole kokonaan kadonnut. Tarkasteluyhteydessä on paikallaan palauttaa mieliin tieteemme tilaa koskevat tulokset (luku 3.2.2.). Niihin sisältyneet arviot tutkijoiden ja tutkimustoiminnan etiikasta ja moraalista todettiin niin ikään aiempaa luottavaisemmiksi.

Kannanottojen väestöryhmittäiset erot ovat asiallisesti vähäisiä. Kaikki ryhmät yhtyvät laajasti käsitykseen väärinkäytöstapausten poikkeusluonteesta, ja kääntäen, yhtään luottamuksensa kadottaneiden ryhmää ei voida identifioida. Vakuuttuneimpia tutkijoiden moraalin vahvuudesta ovat mm. koulutetuimmat ja opiskelijat.

Toinen asiaa lähestyvä mittari tuottaa niin ikään tiedeyhteisön kannalta suotuisan tuloksen. Näkemys, jonka mukaan "suomalainen tiedeyhteisö toimii vastuullisesti ja tuntee yhteiskunnallisen vastuunsa", allekirjoitetaan useamman kuin joka toisen (61 %) voimin. Toisinajattelua tavataan vain vähän (6 %). Tulos on merkittävä aikana, jolloin yhteiskuntavastuuta perätään enenevästi kaikilta yhteiskunnan toimijoilta [kuvio 49b.].