Sukupuolen mukaiset erot koulutusleikkauksiin suhtautumisessa jäävät siinä määrin vähäisiksi, etteivät ne kuvasta suoranaista erimielisyyttä. Miesten kannat ovat kuitenkin lähes kauttaaltaan hieman "kovempia", so. leikkauksiin hyväksyvämmin suhtautuvia.

Myös iän yhteyksissä nähdään systemaattisuutta sikäli, että kriittisyys kasvaa nuoruuden suuntaan liki kaikkien mittareiden osalla. Nuorten torjuvampaa asennoitumista voi selittää paitsi arvostusten erilaisuudella, myös elinvaihetekijöillä. Koulutus ja ura ovat tärkeämpiä asioita niille joilla se on edessä kuin niille, joilla se on jo takana.

Koulutuksen kohotessa ymmärtämys leikkauksia kohtaan yleisesti ottaen vähenee. Tämä käy ilmi pelkistävästä koko kysymyssarjaa koskevasta keskiarvovertailusta, jossa koulutusluokat on osin yhdistetty (korkea koulutus = akateeminen tutkinto, keskikorkea = ammattikorkeakoulu- tai opistotutkinto, matala = vähemmän kuin opistotutkinto). Suuri poikkeamapiikki paikantuu mm. näkemyksiin koulutuksen asemasta yhteiskunnan muihin toimintoihin nähden. Koulutetuimmat tähdentävät koulutuksen ensisijaisuutta huomattavasti muita enemmän [kuvio 56.].

Sama tulee selvänä esille kyseisen kannanoton laajemmassa väestöryhmittäisessä erittelyssä, jossa myös iän ja asuinkontekstin mukaiset riippuvuudet näyttäytyvät liki lineaarisina. Sosiaaliryhmistä erottuvat etenkin opiskelijat [kuvio 57.].