|
Näkemyksiä erilaisten energiapoliittisten periaatteiden tärkeydestä selvitettiin kysymyksellä, jossa vastaajien tuli arvioida kymmentä energiapoliittisesti keskeistä näkökohtaa sen mukaan, kuinka tärkeinä he pitävät niiden huomioon ottamista energiantuotantoa koskevissa ratkaisuissa. Premisseistä piirtyy suhteellisen selkeä profiili. Kaikkein tärkeimmiksi asioiksi energiantuotannossa kansalaiset kokevat saatavuuden (63% pitää erittäin tärkeänä), turvallisuuden (61%) sekä tuotanto- ja toimitusvarmuuden (57%). Astetta vähemmän priorisoiduiksi, joskin sinänsä tärkeiksi, katsotaan erilaiset ympäristömyötäisyysnäkökohdat (saasteettomuus/ ympäristöystävällisyys 46%) sekä näihin liittyvä 'kasvihuonekaasupäästöttömyys' (ei nopeuta kasvihuoneilmiötä/ ilmastonmuutosta 45%) [kuvio 14.]. Näitä vähemmän tähdennetään mm. energian edullisen hinnan (38%), työllistävyyden (31%) ja kotimaisuuden (29%) merkitystä. Tuloksen tulkinnassa tulee huomioida että kysymys seuloo tärkeistä asioista kaikkein tärkeimpiä. Täten myös viime mainitut ominaisuudet nähdään tärkeiksi. Kansalaismielipidettä voidaankin lukea siten, että on tärkeää, että energia on halpaa, mutta se ei saa olla sitä saatavuuden tai turvallisuuden kustannuksella. Verrattaessa tuloksia aiemmin saatuihin havaitaan merkittävää uudelleensuuntautumista. 2000 -luvun painotukset ovat verraten erilaisia kuin 80-luvulla ja 90-luvun alussa mitatut (kysymyssarja sisältyi useisiin tutkimuskauden alkuvaiheen mittauksiin ja oli pitkään 'lepovuorossa' odottamassa päivitystä). Kokonaisuutena aikasarja kertoo kansalaisten energiapoliittisen orientaation 'koventumisesta'. 'Pehmeät' ympäristö- ja turvallisuusnäkökohdat ovat menettäneet painoarvoaan ja samalla 'kovat' saatavuus-, tuotantovarmuus- ja taloudellisuusnäkökohdat lisänneet sitä. Turvallisuus rankkeerattiin ykkösasiaksi kaikissa mittauksissa (joista kuviossa esitetään vain osa) vuodesta 1984 vuoteen 1991 [kuvio 15.]. Jos kohta näkökohtien keskinäinen tärkeysjärjestys on paljolti sama eri väestöryhmien arvioinneissa, täysin harmonista yhteisymmärrys ei ole. Jo henkilön sukupuoli - energiakantoja yleensäkin merkittävästi jakava tekijä - heijastuu arvioinneissa huomionarvoisesti. Naiset korostavat energiantuotannon turvallisuutta ja saasteettomuutta selvästi enemmän kuin miehet, miesten arvioinneissa taas korostuu suhteellisesti enemmän energian tuotantovarmuuden ja saatavuuden merkitys (ei kuviota). Erityisen selvästi näkemyksiä erottelee se, millä tavoin henkilö suhtautuu ydinvoimaan. Ydinvoiman kannattajat preferoivat huomattavan voimakkaasti mm. energian saatavuutta, tuotantovarmuutta ja taloudellista edullisuutta. Vastustajien keskuudessa taas saasteettomuus, turvallisuus ja uusiutuvuus saavat näkyvästi suuremman painon. Tulos antaa viitteitä paitsi ydinvoiman kannattajien ja vastustajien arvostusten erilaisuudesta, myös siitä mitä hyötyjä ja haittoja ryhmät ydinvoiman käytössä näkevät [kuvio 16.]. Taannoiseen ydinvoimakeskusteluun liitettynä erottelu tarjoaa mahdollisuuden piikikkääseen huomioon. Vaikka ilmastonmuutoksen torjunta oli ydinvoiman puolestapuhujien yksi pääargumentti, tuloksen mukaan asiaa pitävät olennaisesti tärkeämpänä ydinvoiman vastustajat. Objektiivisuuden edellyttämä vastakysymys voisi luonnollisesti olla miksi päästöttömyyttä ensisijaisena pitävät eivät kannata päästötöntä tuotantotapaa.
|
