|
Päätöksenteko energia-asioissa koetaan aiempaan tapaan etäiseksi. Vaikuttamismahdollisuudet nähdään niukoiksi. Kuusi kymmenestä (60%) katsoo, ettei kansalaisten mielipiteitä ole riittävästi kuultu energiapoliittisissa ratkaisuissa. Käsitystapa on ollut hallitseva koko tutkimuksen seuranta-ajan. Uusimmat tiedot viittaavat kriittisyyden vähentymiseen [kuvio 26.]. Luottamus energiaratkaisuja koskevaan lainsäädäntöön ja viranomaisvalvontaan osoittautuu laajaksi. Tätä luotaavaa väitettä 'Lainsäädäntö ja viranomaisten valvonta takaa maassamme sen, ettei ympäristölle tai ihmisille vaarallisia voimalaitoksia rakenneta' pitää totena useampi kuin joka toinen (53%) skeptisten osuuden jäädessä neljännekseen (25%). Koska kysymys on uusi, sen osalta ei ole käytettävissä seurantatietoa (ei kuviota). Kun valvonta-aspekti laajennetaan unionitasolle, kannanotot käyvät epävarmemmiksi. Jos kohta EUn roolia ydinvoimaa koskevien kansallisten käytäntöjen 'päällekatsojana' pidetään sinänsä suotavana, omalle maallemme tästä ei uskota olevan suoranaisesti hyötyä. Näin voidaan tulkita kahden uuden kysymyksen tuloksia. Teesi 'Ydinvoiman ja -jätteiden turvallisuutta koskevista säädöksistä pitäisi päättää yhteisesti EU-tasolla eikä jokaisessa jäsenmaassa erikseen' herättää olennaisesti enemmän hyväksyntää (53%) kuin torjuntaa (28%). Jatkoteesi 'Mikäli EU säätää yhteiset ydinvoimaa koskevat turvallisuusnormit, ne parantaisivat ydinvoiman käytön turvallisuutta myös Suomessa' saa epäilevämmän vastaanoton. Vajaa kolmannes (30%) yhtyy, toinen vajaa kolmannes (29%) ei (ei kuvioita). Päätöksenteko energia-asioissa ei ole luonnollisestikaan julkisen vallan yksinoikeus. Myös yritykset tekevät energiapäätöksiä, yhä suurempina strategisina linjauksina sitä mukaa kun perinteinen yhteiskunnan ohjausvalta siirtyy markkinoille. Yritysten itsenäinen päätöksenteko kuitenkin herättää epäluuloa kansalaisten keskuudessa. Vain vajaa kolmannes (29%) hyväksyy ajatuksen, jonka mukaan yritysten tulisi saada itse päättää millä energianlähteillä ne sähköä tuottavat. Oikeuden torjuu lähes joka toinen (46%). Torjuvan asenteen taustalta voitaneen löytää useammankinlaisia tekijöitä. Osaksi kyse lienee siitä, että ydinvoimaa koskeva päätöksenteko halutaan pitää nykyisellään, ts. julkisen vallan vahvistuksen vaativana. Nyt saatu tulos ei poikkea olennaisesti aiemmasta [kuvio 27.]. Kansalaisten energia-asioita ja -päätöksiä koskevan mielipiteenmuodostuksen perustana on, tai ainakin tulisi olla, asiaa koskeva tieto. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, ettei energiatietoa sinänsä pantata eivätkä kansalaiset koe elävänsä sen suhteen umpiossa. Useampi noin joka toinen (53%) yhtyy näkemykseen jonka mukaan energia-asioista on jokaisen saatavilla riittävästi luotettavaa tietoa. Runsasta neljännestä (28%) tietotarjonta ei kuitenkaan tyydytä. Jakauma on hieman aiempaa hyväksyvämpi. Samalla luottamus paikkansa pitävän tiedon saatavuuteen on - joskin täpärästi - laajempaa kuin kertaakaan aikaisemmin [kuvio 28.].
|
