|
Tutkimuksessa selvitettiin
myös näkemyksiä maamme sähköntuotantojärjestelmästä ja sen kehityksestä. Ensisijaisena huomion kohteena on suhtautuminen kilpailun vapautumiseen ja markkinaehtoisuuden lisääntymiseen energiantuotannossa ja -jakelussa.
Aihepiiriä koskevia kysymyksiä on lisätty sitä mukaa kuin
markkinoiden kansalliseen ja kansainväliseen avautumiseen liittyvä
muutosprosessi on edennyt ja sen seuraukset alkaneet näkyä
sähkönkuluttajien arjessa. 8.1. Julkinen valta vs. markkinaohjaus Yleisellä periaatetasolla markkina-ajattelu saa verraten hyväksyvän vastaanoton. Lähes joka toisen (45%) mielestä 'sähkön tulisi olla tavallinen kauppatavara jonka tuottamisen, hinnoittelun ja myynnin pitäisi olla vapaasti markkinoiden määrättävissä'. Ajatuksen torjuvia on jonkin verran vähemmän (37%). Verrattaessa tulosta aiempiin havaitaan selkeä muutostrendi. Markkinaohjausta puoltava kanta on heikentynyt asteittain jo viiden mittauksen ajan. Kokonaismuutos vuoden 1998 tasosta - jolloin kotitaloudet tulivat sähkökilpailun piiriin, mikä puolestaan kohotti kansalaisten odotuksia - on sangen selvä [kuvio 29.]. Myös toinen seurantamittari kertoo markkinauskon hiipuneen samalla ajanjaksolla. Niiden osuus, joiden mielestä 'vapaa kilpailu sopii huonosti energia-alalle, jonka tulisi pysyä selkeästi yhteiskunnan ohjauksessa ja valvonnassa', on lisääntynyt vuosi vuodelta. Nyt tämän julkisen vallan roolia korostavan teesin allekirjoittaa selvä enemmistö (60%) suomalaista. Eri mieltä on joka neljäs (25%) [kuvio 30.]. Samansuuntaisesta - nykyisessä markkinaliberalistisessa tilanteessa jo miltei 'sosialistissävyisestä' - ajattelusta viestiviä tuloksia voidaan löytää enemmänkin. Teesi 'energian riittävyyden ja turvallisuuden takaamiseksi valtion tulisi säilyttää itsellään riittävän suuri omistus ja äänivalta energiayhtiöissä' herättää kansalaisissa lähinnä vain yhdensuuntaisia reaktioita - useampi kuin kolme neljästä (78%) hyväksyy, harvempi kuin joka kymmenes (8%) hylkää [kuvio 31.]. Vaade on vahvistunut edelleen jonkin verran edellisestä vuodesta. Kannanottojen lähempi tarkastelu kertoo lisäksi, etteivät ne sisällä erityistä poliittis-ideologista latausta. Jos kohta vasemmistopuolueiden kannattajat tähdentävät valtion roolia voimakkaammin kuin porvarillisten puolueiden kannattajat, ajattelutapa on laajasti ominainen myös jälkimmäisille (esim. kokoomuksen kannattajista 70% yhtyy näkemykseen, ei kuviossa). Edellisessä tutkimuksessa kantojen tiukentumisen arveltiin selittyvän silloisilla uhkakuvilla edessä olevasta sähköpulasta (kysymyksessä puhutaan energian riittävyydestä). Kun näitä nyt ei ole esitetty, asenteiden taustalla vaikuttaa myös muun tyyppisiä tekijöitä. Epäluuloa 'energiamarkkinataloutta' kohtaan kuvastaa myös kahden kolmasosan (68%) hyväksyvä kanta väitteeseen, jonka mukaan 'valtio ja kunnat ovat parempia omistajia energiayhtiöille kuin voittoa tavoittelevat sijoittajat'. Eri mieltä on vain joka seitsemäs (14%). Myös tämä jakauma ilmentää hieman aiempaa laajempaa hyväksyntää (ei kuviota). Kokonaisuutena teemaa koskevat tulokset muodostuvat kaksijakoisiksi. Vaikka markkinoiden ns. näkymättömän käden hyvää tekevään voimaan sinänsä uskotaankin, sähköntuotanto koetaan yhteiskunnan infrastruktuuriksi, jossa markkinavoimille ei haluta antaa isännän asemaa. Amputoida tätä kättä ei silti haluta, ei edes laittaa käsirautoihin; lähinnä kyse on kaitsemisesta, siitä että tämä käsi toimii yhteiskunnan kokonaisetua palvellen.
|
