|
Omistajuuden ja regulaation ohella arvioitavana oli myös sähkömarkkinoiden toimivuuteen ja vaikutuksiin liittyviä näkökohtia. Markkinoiden laajentuminen Pohjoismaihin mielletään positiiviseksi asiaksi ainakin sähkön saatavuuden kannalta. Enemmistön (62%) käsityksen mukaan 'maamme mukanaolo yhteispohjoismaisilla sähkömarkkinoilla turvaa sen, ettei sähköstä tule Suomessa pulaa'. Väitteen kiistää vain pieni vähemmistö (10%). Tulos ei ole olennaisesti muuttunut viime vuodesta (lähinnä epätietoisuus on vähentynyt). Väheksymättä yhteisyyden etuja voi kuitenkin todeta että heikkoina aikoina - kuivina kausina - sähköä ei liene myytäväksi muillakaan [kuvio 32.]. Riippuvuus muista maista on silti luonnollisesti epäsuotuisa asiantila. Teesi 'Suomen tulisi olla sähköntuotannossaan omavarainen, vailla riippuvuutta kansainvälisen sähkökaupan suhdanteista' tavoittaa kahden kolmasosan (66%) tunnot. Enemmän tai vähemmän hurskas toive omillaan pärjäämisestä on nyt jokseenkin yhtä yleinen kuin vuotta aiemmin. Toiveen toteutumista auttanee osaltaan uuden ydinvoimalaitoksen valmistuminen (ei kuviota). Vaikka markkinoiden yhteispohjoismaisuutta ei koetakaan pelottavaksi, niiden laajempi avautuminen herättää myös huolestuneisuuteen viittaavia tuntemuksia. Tulevaisuudenkuvaa 'sähkömarkkinoiden vapautuminen koko EUn laajuudessa johtaa siihen että keskieurooppalaiset jättiyhtiöt valtaavat yritysostoillaan Suomen sähkömarkkinat' pitää uskottavana (48%) useampi kuin epäuskottavana (12%). Tällaista kehitystä pidetään nyt jonkin verran aiempaa (43% uskoi) todennäköisempänä (ei kuviota). Suhtautumista luodattiin myös astetta arkisemmalla tasolla. Nykyistä 'markkinavaltaista' järjestelmää on julkisuudessa kritisoitu mm. heikentyneestä huoltovarmuudesta. Konkreettisen muodon arvostelu on saanut sähkökatkosten yhteydessä. Nämä kuten myrskyjen jälkeisten raivaustöiden viipyminen on pantu 'liian kustannustietoisen' nykyjärjestelmän piikkiin. Tämäntyyppisissä kannoissa kansalaiset edustavat tylyä linjaa. Väitteen 'viimeaikaiset laajat sähkökatkokset ovat osoitus siitä, ettei markkinaohjaus kykene takaamaan energian toimitusvarmuutta' allekirjoittaa lähes kaksi kolmesta (64%; kysymys on uusi, joten siitä ei ole vertailutietoa; ei kuviota). Nuiva näkemys nykytilanteesta heijastuu myös muita kannattavuuden kehittämiskeinoja koskevista käsityksistä. Syytös 'markkinakilpailun seurauksena sähköyhtiöt pyrkivät parantamaan hintakilpailukykyään vain kustannuksia karsimalla, eivät uutta sähköntuotantoa kehittämällä' saa allekirjoituksen noin joka toiselta (55%). Väitteen paikkansapitävyyden tohtii kieltää - epätietoisten määrän ollessa suuri - vain noin joka kymmenes (11%). Tulos on käytännössä sama kuin vuotta aiemmin (ei kuviota). Uuden järjestelmän keskeisin koetinkivi on luonnollisesti sen vaikutus sähkön hintaan. Markkinakilpailun koettuja hintavaikutuksia luotaava seurantamittari tuo esille paljonpuhuvan kehityskulun. Niiden osuus, jotka katsovat kilpailun alentaneen oman kotitaloutensa käyttämän sähkön hintaa, on vähentynyt voimakkaasti viime vuodesta. Kun myös kahdessa edellisessä mittauksessa havaittiin samansuuntainen siirtymä, kokonaismuutos muodostuu varsin suureksi. Nyt myönteiseen hintavaikutukseen uskoo enää alle viidennes (19%). Samalla asian kiistävien osuus on kohonnut runsaaseen puoleen (59%). Muutoksen taustalta voitaneen löytää paitsi muuttuvia tuntemuksia, myös muuttuvia tosiasioita: kuluttajien sähkö on asteittain kallistunut viime vuosien aikana. Tulkinnassa tulee huomioida, ettei tutkimusajankohtana ollut vielä uutisoitu joidenkin yhtiöiden toteuttamia sähkön hinnan alennuksia [kuvio 33.]). Sähkön hintakehityksen synnyttämiä julkisuudessa esitettyjä 'ahneus' -syytöksiä kosketeltaessa kansalaismielipiteen kriittisyys on kirvelevää. Uuden väiteformuloinnin 'sähkön hinnan viimeaikaisen nousun syynä ovat pikemminkin yritysten tuottotavoitteet kuin kuivuus ja pakkaset' allekirjoittaa selvä enemmistö (62%). Toista mieltä tohtii olla vain vajaa viidennes (18%). Markkinavoimat uskotaan täten vaikuttavammiksi kuin luonnonvoimat. Ottamatta kantaa siihen mikä osuus tuloksesta selittyy populistisella ilkeilyn ilolla ja mikä tiukan asiapohjaisella arvioinnilla, se ei anna kovin hyvää kuvaa sähköalan ja sen esittämien perustelujen uskottavuudesta (ei kuviota). Tuloksista saadaan myös kokonaisarvosana sähkömarkkinoiden toiminnalle. Koska järjestelmä on vielä verraten uusi ja sen käytäntöihin sopeutuminen kesken, kyseessä on vasta välitilinpäätös. Kaikesta kritiikistä huolimatta kansalaismielipiteen tuomio ei ole langettava, jos ei vapauttavakaan. Tätä koskeva teesi 'nyt kun sähkömarkkinoiden vapauttamisesta kilpailulle on saatu muutaman vuoden kokemus, ratkaisun voidaan todeta olleen onnistunut' herättää lähinnä epätietoisuutta. Asian myöntäviä (28%) on yhtä paljon kuin sen kieltäviäkin (29%). Jakauma on asiallisesti täysin sama kuin vuotta aikaisemmin, ainoastaan epätietoisten osuus on hieman vähentynyt. Vailla kantaa olevien suuren joukon (nyt 42%) voidaan tulkita olevan eräänlaisella odottavalla 'antaas katsoa' -kannalla. Tulevaisuus näyttää, mihin suuntaan kansalaismielipiteen puntari painuu [kuvio 34.].
|
