1.2. Suhtautumismuutokset

Verrattaessa tuloksia vuotta aiemmin saatuihin todetaan muutokset kokonaisuutena melko vähäisiksi. Pitemmällä aikavälillä tuloksista kuitenkin hahmottuu kiintoisia kehityskulkuja [kuvio 2a.] ja [kuvio 2b.].

Kivihiilen torjunta on kasvanut trendinomaisesti edelleen. Edellisessä mittauksessa havaittu pysähdys ei täten merkinnyt - ja vaikka mittarissa ei ollut enää paljon pykäliä - kielteistymiskehityksen päätepistettä. Nyt saadut luvut ovat liki lohduttomat ja jo olennaisesti kielteisemmät kuin 90-luvun alun pohjaluvut (joita synkisti silloinen metsäkuolema- ja happosadekeskustelu). Asennekehitystä on epäilemättä vauhdittanut ilmastonmuutoskeskustelu, jossa hiilelle on sälytetty selkeä syntipukkiasema. Vuodesta 1986  kivihiilen kannatuslukujen todetaan rapautuneen todella radikaalisti. Sähkön ja lämmön yhteistuotannossa hiilen käyttöön suhtaudutaan kuitenkin jonkin verran sallivammin (ei kuviossa).

Turpeen kannatukselle ominainen 'kaartelu', hyväksynnän asteittain tapahtuneet nousut ja laskut, todentuu myös tämänkertaisissa tuloksissa. Viime vuosien asennoituminen heijastaa pikemminkin laskevaa kuin nousevaa trendiä. Jakauma on hieman varauksellisempi kuin vuotta aiemmin ja samalla kuuden vuoden takainen viimeisin kannatushuippu (1999) on jäänyt yhä etäämmälle. Nykyinen asennoituminen ei silti ole kovin kaukana turveasenteiden koko seuranta-ajan keskimääräisestä arvosta. Suhtautumisvaihtelu ei näyttäisi olevan suoraan sidoksissa kasvihuonekaasupäästöistä käytävään keskusteluun.

Maakaasu saa samat suosioluvut kuin vuotta aiemmin. Energiamuodon kannatushistoria piirtyy kuitenkin omintakeiseksi. Seuranta-ajan alkupuolen kestosuosio - suhtautuminen energiamuotoon pysyi sangen myönteisenä kuudentoista vuoden ajan - notkahti näkyvästi viisi vuotta sitten. Tämän hieman yllättäväksikin koetun käänteen jälkeen luvut viilenivät edelleen ikään kuin hakien oikeaa kurssiaan. Viime mittausten tulokset viittaavat asenteiden stabiloitumiseen. Asennekehityksen taustalla on ilmeisesti useampiakin tekijöitä. Kaasun saatavuudesta ja hintakehityksestä on tutkimuksen muiden tulosten mukaan alettu kantaa aiempaa enemmän huolta. Osasyynä saattaa olla myös taannoinen ekosähkökeskustelu. Siinä perinteisesti ympäristöystävälliseksi mielletyllä maakaasulla ei fossiilisena polttoaineena ole ollut sijaa.

Vesivoiman suosio on sen sijaan pitänyt pintansa jo pitkään. Energiamuodon laaja hyväksyntä on jatkunut yhtäjaksoisena viime vuosikymmenen alusta saakka. Nyt saadut luvut edustavat yhdessä muiden viimeaikaisten tulosten kanssa koko seuranta-ajan suurinta vesivoimamyönteisyyttä. Vankan tuen taustalla piilee kuitenkin edelleen periaatteellisen kannatuksen ja käytännön toimien ristiriita: uusia vesivoimalaitoksia vieroksutaan niiden rakentamisesta aiheutuvien kalatalous- ja ympäristöhaittojen takia. Ongelmaa katsotaan kuitenkin voitavan lieventää ns. kalaportaiden rakentamisella. Vuotos-päätökseen kansalaismielipiteellä ei ole selvää kantaa. Rakentamatta jättämistä pidetään kuitenkin pikemminkin oikeana kuin vääränä ratkaisuna (ei kuviossa).

Ydinvoima-asenteet ovat säilyneet käytännössä samalla tasolla kuin viime mittauksessa. Tuloksen tekee merkittäväksi se, että edellinen (syksyn 2003) mittaus rekisteröi koko seuranta-ajan ydinvoimamyönteisimmät luvut. Tuolloin havaittu muutos on täten pysynyt päällä, eikä kyseessä näyttäisi olevan kansalaismielipiteen satunnainen tai tilastollisesta satunnaisvaihtelusta johtuva heilahdus. Tulkinta saa tukea po. tuloksia välittömästi edeltävästä asennekehityksestä. Vuosituhannen vaihteen notkahduksesta  - syksyllä 2000 energiamuodon kannatus oli painunut keskimääräisen arvonsa alapuolelle - takana oli jo useampia samansuuntaisia pienempiä askelia. Suhtautumismuutosta arvioidaan myös jäljempänä tarkasteltaessa asennoitumista viidenteen ydinvoimalaan (luku 2.).

Puu ja muu bioenergia osoittautuvat nyt jokseenkin yhtä toivotuiksi sähköntuotannon energianlähteiksi kuin edeltävinäkin vuosina. Kannatus on paitsi vahvaa, myös suhteellisen vakaata. Polttoainekategoria on ollut mukana vertailevassa kysymyssarjassa vasta viiden viime mittauksen ajan, joten sen osalta ei voida esittää pitemmän ajanjakson kannatuskehitystä. Tutkimuksen muut puun käyttöä koskevat seurantakysymykset ovat kuitenkin säännönmukaisesti viestineet kansalaisten positiivisesta perusasennoitumisesta. Keskeisiksi puun energiakäyttöä puoltaviksi tekijöiksi on katsottu kotimaisuus- ja työllistävyysnäkökohdat.

Tuulivoiman osalla mittari on pysynyt niinikään miltei pohjassa. Energiamuoto sisältyi vertailuun puun tavoin vasta viidennen kerran. Tätä edeltävänäkin aikana tuulivoiman suosio on osoittautunut sangen suureksi käytännössä aina, kun asiaa on jollakin tavoin kosketeltu. Tuulivoimanäkemyksiä tarkastellaan myös jäljempänä vaihtoehtoenergiaan suhtautumista käsiteltäessä (luku 5.).  

Öljy - niinikään vertailun uudempi kandidaatti - puolestaan kääntää kansalaisten peukalot alaspäin. Suhtautuminen öljyn käyttöön sähköntuotannon energianlähteenä (öljyn pääasialliset käyttökohteet ovat toki toisaalla) on yksiselitteisen kielteistä. Vaikka aikasarja viittasi välillä jo tiettyyn kriittisyyden lientymiseen, nyt saatu jakauma on lähes yhtä torjuva kuin syksyn 2000 tulos. Kyseisenä mittausajankohtana energiamuodolla oli mustanpuhuvan imagonsa ohella muutakin painolastia: kiihtyvä öljykriisikeskustelu sekä hinnan huomattava kohoaminen.