1. SUHTAUTUMINEN ERI ENERGIAMUOTOIHIN

Perusasennoitumista energiamuotoihin selvitettiin kysymällä kansalaisilta, mihin suuntaan maamme sähköntuotantoa pitäisi kehittää eri energiavaihtoehtojen osalta. Arvioitavina oli kahdeksan nykyisin käytössä olevaa sähköntuotannon energianlähdettä. Kutakin niistä tuli punnita erikseen seitsenportaisen asteikon ('tuntuvasti lisätä' - 'luopua kokonaan') avulla. Kysymys on toistettu perusosiltaan vertailukelpoisessa muodossa vuosittain syksystä 1983.

1.1. Nykytilanne

Pelkistetty kuva vaihtoehtojen 'paremmuusjärjestyksestä' saadaan vertaamalla käytön lisäämistä ja vähentämistä kannattavien prosenttiosuuksia energiamuodoittain. Selvästi suosituimmaksi osoittautuvat tuulivoima (88% kannattaa lisäämistä ja 2% vähentämistä) sekä puu ja muu bioenergia (78%/5%). Vesivoimaan suhtautuminen (64%/4%) painottuu niinikään varsin myönteiseksi [kuvio 1.].

Eräänlaisen 'pidättyväisesti puollettujen' väliryhmän muodostavat turve (44%/19%) ja maakaasu (43%/15%). Kumpaakin halutaan pikemminkin lisättävän kuin vähennettävän, mutta mielipiteissä havaitaan jo polarisoitumista.

Ydinvoima jakaa mielipiteitä hieman enemmän. Energiamuodon käytön lisäämistä kannattaa nyt kaksi viidestä (41%) ja vähentämistä hieman useampi kuin joka neljäs (27%). Selvästi kielteisimmin suhtaudutaan kivihiileen ja öljyyn. Niiden käyttöä haluaisi vähentää selvä enemmistö suomalaisista (68% ja 62%).

Se, että ns. vaihtoehtoenergia peittoaa tuloksissa konventionaaliset tuotantotavat, ei sinänsä ole yllättävää; vastaavia tuloksia on saatu eri yhteyksissä jo parinkymmenen vuoden ajan. Tulkinnassa tulee kuitenkin huomioida arvioitavien energiamuotojen nykyiset käyttöosuudet. Vallitsevassa tuotantotodellisuudessa toiset ovat 'raskassarjalaisia', toiset lähinnä täydentäjiksi pyrkiviä haastajia. Näin ollen 'käytön tuntuva lisääminen' saa eri energiamuotojen osalla erilaisen merkityksen. Esimerkiksi mikäli tuulivoima kymmenkertaistettaisiin, yltäisi se noin yhden prosentin osuuteen tuotetusta sähköstä; joidenkin muiden vaihtoehtojen osalla taas vähäisempikin kapasiteetin kasvatus tekisi sen aseman dominoivaksi.

Kannanottojen intensiteetti huomioon ottaen (edellä vastausluokkia on yhdistelty) voidaan todeta, että ehdotonta vastustusta esiintyy eniten kivihiilen osalla. Noin joka seitsemäs (14%) haluaisi luopua hiilestä kokonaan. Toiseksi korkeimman luvun (11%) saa ydinvoima. Nämä tiedot - lukujen alhaisuus - kertovat että esille tulevasta kriittisyydestä huolimatta tuotantorakenne  halutaan pitää monipuolisena sekä sen, että ydinvoiman alasajamisella on maassamme kansainvälisesti katsoen vain vähän kannattajia. Vaikka ydinvoiman ja hiilen välinen ero on pieni, se on huomionarvoinen. Hiilen asema 'kammotuimpana' energiavaihtoehtona toteutuu nyt jo toisen kerran. Viime mittausta (2003) lukuun ottamatta tämän aseman sai säännönmukaisesti ydinvoima (ei kuviossa).