|
Kasvihuonekaasupäästöt eivät ole ainoa kansalaisten tunnistama vakava ympäristöuhka. Myös lisääntyvä keskustelu pienhiukkasten aiheuttamista riskeistä on pantu merkille. Väitteeseen 'Liikenteestä ja polttoaineiden käytöstä teollisuudessa ja voimalaitoksissa ilmaan leviävät pienhiukkaset ovat nykyisin suurin elinympäristössämme oleva terveysuhka' yhtyy jopa niukka enemmistö (53%). Tulos on käytännössä sama kuin vuotta aikaisemmin (ei kuviota). Yleisten ympäristöasenteiden osalla uusi tutkimusaineisto ei tuo esille olennaisia muutoksia. Näkemys, jonka mukaan luonnonsuojelun nimissä rajoitetaan taloudellista ja teollista toimintaa liian paljon, saa pikemminkin torjuvan (44%) kuin hyväksyvän (33%) vastaanoton. Jakauma on hieman ympäristömyötäisempi kuin edellisessä mittauksessa, mutta miltei tarkalleen sama kuin useissa sitä edeltävissä mittauksissa (ei kuviota). Periaatteellinen valmius tinkiä omasta elintasosta energiantuotannosta aiheutuvien ympäristöhaittojen ja riskien vähentämiseksi on jokseenkin edellisen mittauksen tasolla. Nyt noin joka toinen (52%) ilmaisee tällaista valmiutta noin joka neljännen (23%) kieltäytyessä. Vaikka jakauma on selvästi vino hyväksynnän suuntaan, suhteellisessa katsannossa se on puhditon. Viime vuotta lukuun ottamatta yhtä vaisu jakauma on saatu viimeksi 80-luvun loppupuolella. Kannanottojen pitkän aikavälin kehityksestä hahmottuu kiintoisa, taloudellisten suhdanteiden muutoksia heijastava aikasarja: 90-luvun alkupuolen lamavuosina tinkimisvalmius kohosi asteittain ja laantui sitten aiemmalle tasolleen [kuvio 16.]. Myös muiden mittareiden valossa kansalaismielipiteen pohjavirta on edelleen leimallisen pehmeä, ts. pikemminkin ympäristöllis-sosiaalisia kuin teknis-taloudellisia ja materiaalisia arvoja priorisoiva. Tähän liittyy myös ympäristön ja kasvun ristiriita - toinen asia on ovatko nämä hyvinvointitavoitteet toisensa poissulkevia. Kansalaisten tulevaa energiantarvetta koskevat näkemykset viittaavat ilmeiseen kasvu-uskoon. Kolme neljästä (74%) arvioi sähkön tarpeen olevan tulevaisuudessa paljon nykyistä suuremman. Eri mieltä on ainoastaan pieni vähemmistö (9%, kuvio 17.]. Kyseinen mittari on osoittautunut oivalliseksi maan taloudellisen tilan ja myös yhteiskunnallisen asenneilmaston muutosten indikaattoriksi. Tulevaa sähköntarvetta koskevassa aikasarjassa havaitaan poikkeuksellisen selkeä viime vuosikymmentä koskeva taloudellis-yhteiskunnallisten olojen kehityksen projektio. Lama-aika - jonka tulon kansa aisti ennen päättäjiä ja talousoppineita - synkensi kasvuvisioita vuosi vuodelta siten, että kokonaismuutos 80-luvun lopun kulutusjuhlien huippuvuosista laman syvimpään pohjaan vuonna 1993 on miltei dramaattinen. Vuonna 1994 mielialoissa mitattiin kasvu-uskon nopeaa palautumista ilmaiseva käänne, joka on pysynyt päällä viime vuosien ajan. Kahta viime mittausta vastaava tulos - yhtä kasvusuuntautunut - on saatu viimeksi 80-luvun lopulla. Vaikka kansalaismielipide on tunnetusti ympäristöasioissa kriittinen, sen kuva energiayhtiöistä ympäristöllisinä toimijoina on verraten positiivinen. Hieman useampi kuin joka toinen (53%) katsoo maamme energiayhtiöiden toimivan nykyisin ympäristöasioissa vastuullisesti. Eri mieltä on vain noin joka seitsemäs (14%). Tulos ei ole muuttunut edellisestä tutkimuksesta. Myös pitemmän aikavälin kehitys kertoo luottamuksen olleen vakaata [kuvio 18.].
|
