Energia-asioita koskevan mielipiteenmuodostuksen perustana on, tai ainakin tulisi olla, asiaa koskeva tieto. Koska monimutkaisista teknis-luonnontieteellis-taloudellisista kysymyksistä 'itse tietäminen' on vaikeaa, ellei mahdotonta, kansalaisten on pakko luottaa erilaisiin asiantuntijoihin.

Tämäkään ei ole aivan yksinkertaista. Pulmaksi nousee sen määrittäminen, keitä nämä ovat. Eri intressejä edustavat asiantuntijat ja poliitikot kuten muutkin väestön valistajat ovat yleensä keskenään kovin erimielisiä. Energiatiedon omaksumista haittaa täten mutkikkuuden ohella ristiriitaisuus. Erityisen selvänä tämä on tullut esiin ydinvoimakeskustelussa, jossa toinen toistaan päähän lyövät lausunnot - arvovaltaisetkin sellaiset  - ovat olleet pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

7.1. Tiedon saatavuus

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, ettei kansalaisten mielestä energiatietoa sinänsä pantata eivätkä he koe elävänsä sen suhteen umpiossa. Nyt noin joka toinen (48%) yhtyy näkemykseen jonka mukaan energia-asioista on jokaisen saatavilla riittävästi luotettavaa tietoa. Vajaata kolmasosaa (30%) tietotarjonta ei kuitenkaan tyydytä [kuvio 29.].

Jakauma on hieman kriittisempi kuin vuosi sitten, mutta asiallisesti sama kuin kahtena sitä edeltävänä vuonna. Seurannan ensi vaiheessa (1996-2000) vakuuttuneisuus paikkansa pitävän energiatiedon saatavuudesta vahvistui vähä vähältä. Uusinta tulosta saattaa selittää osin ydinvoimataiston jälkeen tapahtunut keskusteluvolyymin vaimentuminen. Kun viestejä on vähemmän ilmassa, myös tunne luotettavan tiedon saamisesta saattaa heiketä.