Verrattaessa tuloksia vuotta aiemmin saatuihin todetaan muutokset kokonaisuutena melko vähäisiksi. Pitemmällä aikavälillä tuloksista kuitenkin hahmottuu kiintoisia kehityskulkuja. Viime mittauksissa havaittu liike on jatkunut useiden energiamuotojen osalla samansuuntaisena. Käytännössä kaikkiin fossiilisiin polttoaineisiin suhtaudutaan nyt aiempaa kriittisemmin [kuvio 2a.] ja [kuvio 2b.].

Kivihiilen torjunta on kasvanut trendinomaisesti edelleen. Vaikka mittariin ei viimeksi jäänyt enää paljon pykäliä, se ei merkinnyt kielteistymiskehityksen päätepistettä. Nyt saadut luvut ovat liki lohduttomat ja jo olennaisesti kielteisemmät kuin 90-luvun alun pohjaluvut (joita synkisti silloinen metsäkuolema- ja happosadekeskustelu). Asennekehitystä on epäilemättä vauhdittanut ilmastonmuutoskeskustelu, jossa hiilelle on sälytetty selkeä syntipukkiasema. Päästökaupan alkamisen myötä energiamuoto on saanut suoranaisen hylkiöstatuksen. Vuodesta 1986, jolloin kivihiilen käyttöä toivottiin pikemminkin lisättävän kuin vähennettävän, kannatuslukujen todetaan rapautuneen todella radikaalisti. Sähkön ja lämmön yhteistuotannossa hiilen käyttöön suhtaudutaan kuitenkin jonkin verran sallivammin (ei kuviossa).

Turpeen kannatukselle ominainen 'kaartelu', hyväksynnän asteittain tapahtuneet nousut ja laskut, todentuu myös tämänkertaisissa tuloksissa. Viime vuosien asennoituminen heijastaa laskevaa trendiä. Jakauma on jonkin verran varauksellisempi kuin vuotta aiemmin ja samalla kuuden vuoden takainen viimeisin kannatushuippu (1999) on jäänyt yhä etäämmälle. Nykyinen asennoituminen ei silti ole kovin kaukana turveasenteiden koko seuranta-ajan keskimääräisestä arvosta. Suhtautumisvaihtelun pitkä linja ei näyttäisi olevan suoraan sidoksissa kasvihuonekaasupäästöistä käytävään keskusteluun. Päästökaupan turpeelle antama tuomio - jonka oikeutuksesta on maassamme viriämässä kärkevää keskustelua - heijastunee silti uusimmissa luvuissa.

Maakaasu saa samat suosioluvut kuin vuotta aiemmin. Energiamuodon kannatushistoria piirtyy kuitenkin omintakeiseksi. Seuranta-ajan alkupuolen kestosuosio - suhtautuminen maakaasuun pysyi ylivertaisen myönteisenä kuudentoista vuoden ajan - notkahti näkyvästi kuusi vuotta sitten. Tämän hieman yllättäväksikin koetun käänteen jälkeen luvut viilenivät edelleen ikään kuin hakien oikeaa kurssiaan. Kolmen viime mittausten tulokset kertovat asenteiden stabiloitumisesta. Asennekehityksen taustalla on ilmeisesti useampiakin tekijöitä. Kaasun saatavuudesta ja hintakehityksestä on tutkimuksen muiden tulosten mukaan alettu kantaa aiempaa enemmän huolta. Osasyynä saattaa olla myös taannoinen ekosähkökeskustelu. Siinä perinteisesti ympäristöystävälliseksi mielletyllä maakaasulla ei fossiilisena polttoaineena ole ollut sijaa.