1. SUHTAUTUMINEN ERI ENERGIAMUOTOIHIN

Perusasennoitumista energiamuotoihin selvitettiin kysymällä kansalaisilta, mihin suuntaan maamme sähköntuotantoa pitäisi kehittää eri energiavaihtoehtojen osalta. Arvioitavina oli kahdeksan nykyisin käytössä olevaa sähköntuotannon energianlähdettä. Kutakin niistä tuli punnita erikseen seitsenportaisen asteikon ('tuntuvasti lisätä' - 'luopua kokonaan') avulla. Kysymys on toistettu perusosiltaan vertailukelpoisessa muodossa vuosittain syksystä 1983.

1.1. Nykytilanne

Pelkistetty kuva vaihtoehtojen 'paremmuusjärjestyksestä' saadaan vertaamalla käytön lisäämistä ja vähentämistä kannattavien prosenttiosuuksia energiamuodoittain. Selvästi suosituimmaksi osoittautuvat puu ja muu bioenergia (83% kannattaa lisäämistä ja 3% vähentämistä) sekä tuulivoima (83%/5%)1. Vesivoimaan suhtautuminen (66%/4%) painottuu niinikään varsin myönteiseksi [kuvio 1.].

Eräänlaisen 'pidättyväisesti puollettujen' väliryhmän muodostavat maakaasu (43%/16%) ja turve (43%/25%). Kumpaakin halutaan pikemminkin lisättävän kuin vähennettävän, mutta mielipiteissä havaitaan jo polarisoitumista.

Ydinvoima jakaa mielipiteitä jokseenkin samassa suhteessa. Energiamuodon käytön lisäämistä kannattaa nyt kaksi viidestä (40%) ja vähentämistä noin joka neljäs (24%). Selvästi kielteisimmin suhtaudutaan kivihiileen ja öljyyn. Niiden käyttöä haluaisi vähentää selvä enemmistö suomalaisista (72% ja 73%).

Se, että ns. vaihtoehtoenergia peittoaa tuloksissa konventionaaliset tuotantotavat, ei sinänsä ole yllättävää; vastaavia tuloksia on saatu eri yhteyksissä jo parinkymmenen vuoden ajan. Tulkinnassa tulee kuitenkin huomioida arvioitavien energiamuotojen nykyiset käyttöosuudet. Vallitsevassa tuotantotodellisuudessa toiset ovat 'raskassarjalaisia', toiset lähinnä täydentäjiksi pyrkiviä haastajia. Näin ollen 'käytön tuntuva lisääminen' saa eri energiamuotojen osalla erilaisen merkityksen. Esimerkiksi mikäli tuulivoima kymmenkertaistettaisiin, yltäisi se noin kahden prosentin osuuteen tuotetusta sähköstä; joidenkin muiden vaihtoehtojen osalla taas vähäisempikin kapasiteetin kasvatus tekisi sen aseman dominoivaksi.

Kannanottojen intensiteetti huomioon ottaen (edellä vastausluokkia on yhdistelty) voidaan todeta, että ehdotonta vastustusta esiintyy eniten kivihiilen osalla. Noin joka kuudes (18%) haluaisi luopua hiilestä kokonaan. Toiseksi korkeimman luvun (10%) saa ydinvoima. Nämä tiedot - lukujen alhaisuus - kertovat että esille tulevasta kriittisyydestä huolimatta tuotantorakenne halutaan pitää monipuolisena sekä sen, että ydinvoiman alasajamisella on maassamme kansainvälisesti katsoen vain vähän kannattajia. Ydinvoiman ja hiilen välinen ero on huomionarvoinen sikäli, että seurannan edetessä energiamuodot ovat vaihtaneet paikkaa. Hiilen asema 'kammotuimpana' energiavaihtoehtona toteutuu nyt jo kolmannen kerran. Vuodesta 1983 vuoteen 2002 tämän aseman sai aina ydinvoima (ei kuviossa).

______________________________

 1Samansuuruisia lukuja kuvaavat palkit muodostuvat kuviossa eri pituisiksi, koska pyöristetyistä prosenttiluvuista laskettujen jakaumien summat ovat erisuuruiset. Puun osalla vastausvaihtoehtojen prosenttiosuuksien summaksi muodostuu 99% ja tuulivoimalla 101% (tilastollisesti korrektien summien vaihteluväli on 98-102).