3.2.  Ympäristö vs. kasvu

Kasvihuonekaasupäästöt eivät ole ainoa kansalaisten tunnistama ympäristöuhka. Myös lisääntyvä keskustelu pienhiukkasten aiheuttamista riskeistä on pantu merkille. Tämä käy ilmi kahden aihealuetta luotaavan mittarin tuloksista. Niiden mukaan energia-ala ei ole ongelman aiheuttajana osaton. Teesiin 'Voimalaitoksista ja teollisuudesta polttoaineiden käytön seurauksena ilmaan leviävät pienhiukkaset ovat nykyisin vakava terveysuhka' yhtyy useampi kuin joka toinen (56%). Asian kiistää vain verraten harva (14%). Pahempi päästölähde löydetään kuitenkin liikenteestä. Väitettä 'Liikenteestä ilmaan leviävät pienhiukkaset ovat nykyisin vakava terveysuhka' pitää totena lähes kolme neljästä (73%; eri mieltä on 9%) [kuvio 14.]. Pienhiukkaset miellettiin merkittäväksi uhaksi myös kolmessa edeltävässä mittauksessa. Kysymysmuodon muutoksesta johtuen nyt saadut tulokset eivät kuitenkaan ole vertailukelpoisia aiempiin1.

Yleisten ympäristöasenteiden osalla uusi tutkimusaineisto ei tuo esille suuria siirtymiä. Näkemys, jonka mukaan luonnonsuojelun nimissä rajoitetaan taloudellista ja teollista toimintaa liian paljon, saa osakseen hieman enemmän torjuntaa (42%) kuin hyväksyntää (37%). Jakauma on hieman vähemmän ympäristömyötäinen kuin vuotta aiemmin, mutta asiallisesti sama kuin sitä edeltävässä mittauksessa (ei kuviota).

Periaatteellinen valmius tinkiä omasta elintasosta energiantuotannosta aiheutuvien ympäristöhaittojen ja riskien vähentämiseksi on jokseenkin edellisen mittauksen tasolla. Nyt hieman useampi kuin noin joka toinen (54%) ilmaisee tällaista valmiutta noin joka neljännen (23%)  kieltäytyessä. Vaikka jakauma on selvästi vino hyväksynnän suuntaan, suhteellisessa katsannossa se on verraten vaisu. Kannanottojen pitkän aikavälin kehityksestä hahmottuu kiintoisa, taloudellisten suhdanteiden muutoksia heijastava aikasarja: 90-luvun alkupuolen lamavuosina tinkimisvalmius kohosi asteittain ja laantui sitten aiemmalle tasolleen. Yhdeksän viime mittauksen aikana jakauma ei ole elänyt paljoakaan [kuvio 15.].

Myös muiden mittareiden valossa kansalaismielipiteen pohjavirta näyttäytyy edelleen leimallisen pehmeänä, ts. pikemminkin ympäristöllis-sosiaalisia kuin teknis-taloudellisia ja materiaalisia arvoja priorisoivana. Tähän liittyy myös ympäristön ja kasvun ristiriita - toinen asia on ovatko nämä hyvinvointitavoitteet toisensa poissulkevia.  Kansalaisten tulevaa energiantarvetta koskevat näkemykset viittaavat joka tapauksessa ilmeiseen kasvu-uskoon. Kolme neljästä (76%) arvioi sähkön tarpeen olevan tulevaisuudessa paljon nykyistä suuremman. Eri mieltä on ainoastaan pieni vähemmistö (8%, kuvio 16.].

Kyseinen mittari on osoittautunut oivalliseksi maan taloudellisen tilan ja myös yhteiskunnallisen asenneilmaston muutosten indikaattoriksi. Tulevaa sähköntarvetta koskevassa aikasarjassa havaitaan poikkeuksellisen selkeä viime vuosikymmentä koskeva taloudellis-yhteiskunnallisten olojen kehityksen projektio. Lama-aika - jonka tulon kansa aisti ennen päättäjiä ja talousoppineita - synkensi kasvuvisioita vuosi vuodelta siten, että kokonaismuutos 80-luvun lopun kulutusjuhlien huippuvuosista laman syvimpään pohjaan vuonna 1993 on miltei dramaattinen. Vuonna 1994 mielialoissa mitattiin kasvu-uskon nopeaa palautumista ilmaiseva käänne, joka on pysynyt päällä viime vuosien ajan. Kolmea viime mittausta vastaava tulos - yhtä kasvusuuntautunut - on saatu viimeksi 80-luvun lopulla ennen talouden romahdusta. Toivoa sopii, ettei tuloksilla ole ennustearvoa.

Vaikka kansalaismielipide on ympäristöasioissa kriittinen, sen kuva energiayhtiöistä ympäristöllisinä toimijoina on tavannut olla positiivinen. Nyt lähes joka toinen (46%) katsoo maamme energiayhtiöiden toimivan nykyisin ympäristöasioissa vastuullisesti. Eri mieltä on runsas neljännes (28%). Vaikka jakauma painottuu selvästi hyväksynnän suuntaan, on se merkittävästi varauksellisempi kuin vuotta aikaisemmin. Vakaata luottamusta pitkään heijastaneeseen aikasarjaan on täten tullut jonkinasteinen kauneusvirhe. Jos kohta ilmiön syiden tyhjentävä selittäminen saattaa olla työlästä, ainakin osasyyksi voitaneen otaksua energiayhtiöitä kohtaan julkisuudessa ennen tutkimusajankohtaa virinnyt kritiikki. Vaikka arvostelu ei suoranaisesti koskenut energiayhtiöiden ympäristöllisiä edesottamuksia, myös ne saatetaan nähdä yritys- ja toimialakuvia määrittävän ns. totaliteettilogiikan takia nyt kielteisemmässä valossa [kuvio 17.].

 ______________________________

 1Aiemmin hiukkaspäästöjen lähteitä tarkasteltiin yhtenä kokonaisuutena. Tämänkertaisessa tutkimuksessa ne eriytettiin vertailevasti kahteen päätyyppiin.