|
Säästöskeptinen argumentti, jonka mukaan energian säästämisellä ei energiaongelmia voida ratkaista, saa nyt taakseen jokseenkin yhtä paljon puoltajia (47%) kuin kieltäjiäkin (40%). Usko säästön mahdollisuuksiin ei näin mitaten ole merkittävästi muuttunut viime mittauksista. Pitemmällä aikavälillä energiansäästöasenteissa havaitaan sama systematiikka kuin kasvuodotustenkin kehityksessä. Säästömyönteisyys kasvoi 90-luvun alussa asteittain usean vuoden ajan (säästö jos mikä on erityisesti lama-ajalle ominainen hyve), kunnes trendi katkesi vuonna 1994 ja asenteet palautuivat kerralla lähelle 80-luvun tasoa. Tämän jälkeen suhtautuminen on säilynyt huomattavan stabiilina jo kahdentoista vuoden ajan [kuvio 19.]. Vaikka säästöstä ei olisikaan ratkaisuksi energiaongelmiin, osaratkaisuksi sen uskoo moni. Vaateen, jonka mukaan uusien voimaloiden rakentamisen sijasta pitäisi energian säästöä tehostaa, allekirjoittaa useampi kuin joka toinen (59%, eri mieltä on 22%). Joskaan eroa edelliseen mittaukseen ei juuri ole, yhdessä kaksi viimeisintä tulosta kertovat että toissa vuoden kuoppakohta - vuonna 2003 saadut luvut olivat säästön kannalta koko seuranta-ajan vaisuimmat - on jäänyt yhä selvemmin taakse. Asennetrendin nousu- ja laskuvaiheista huolimatta säästön periaatteellinen kannatus on ollut kaikissa vaiheissa vahvaa [kuvio 20.]. Kun säästöasenteita tarkastellaan lähemmin, havaitaan joitakin selkeitä riippuvuuksia. Naisten suhtautuminen energiansäästöön on kummankin mittarin mukaan näkyvästi myönteisempää kuin miesten. Ikäryhmittäin tarkasteltuna myönteisyys kasvaa nuoruuden suuntaan. Poliittisella kentällä kauimpana toisistaan ovat vihreiden ja kokoomuksen kannattajat (ei kuviossa).
|
