6. ENERGIAPOLIITTINEN PÄÄTÖKSENTEKO JA VALVONTA

Päätöksenteko energia-asioissa koetaan aiempaan tapaan etäiseksi ja vaikutusmahdollisuudet siihen vähäisiksi. Kaksi kolmesta (65%) katsoo, ettei kansalaisten mielipiteitä ole riittävästi kuultu energiapoliittisissa ratkaisuissa. Käsitystapa on ollut hallitseva koko tutkimuksen seuranta-ajan. Nyt saaduissa tuloksissa kriittisyys on jälleen hieman laajempaa kuin edellisessä mittauksessa. Toissa vuonna saavutettu seurannan alin arvo ei täten merkinnyt kansalaismielipiteen pysyvämpää lientymistä [kuvio 24.].

Luottamus energiaratkaisuja koskevaan lainsäädäntöön ja viranomaisvalvontaan on osoittautunut eri yhteyksissä laajaksi. Tämä pätee myös ydinvoimaan, jonka käyttöön suhtautumisessa turvallisuusnäkökohdat ovat keskeisellä sijalla. Näkemykseen 'Viranomaiset ovat hoitaneet ydinvoimaloiden turvallisuusvalvonnan Suomessa hyvin' yhtyy kaksi kolmesta (65%). Eri mieltä on vain marginaalinen vähemmistö (5%). Avoimen hyväksyvästä sävystään huolimatta arvosana on  varautuneempi kuin vuotta aiemmin (73% yhtyi). Samanmielisyys on silti edelleen suurempaa kuin aikasarjan pääosan muodostavissa 80-luvun tuloksissa (kysymys otettiin mukaan viime tutkimukseen lähes kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen) [kuvio 25.].

Tähän liittyen myös uuden rakenteilla olevan ydinvoimalan turvallisuus saa synninpäästön. Väitteen 'Kun viides ydinvoimala valmistuu, on se vielä turvallisempi kuin nykyiset, sinänsä turvallisiksi osoittautuneet ydinvoimalat' hyväksyy joka toinen (49%). Arvion kiistää vain joka kahdeksas (12%). Tulos on asiallisesti sama kuin vuotta aiemmin, erona on lähinnä vain vailla kantaa olevien osuuden kasvu [kuvio 26.]. Tämänkertaisessa tutkimuksessa käsityksiä luodattiin myös vastateesillä, joka on lainattu suoraan ydinvoimaa vastustavan liikkeen tiedotusmateriaalista. Väite 'Olkiluotoon parhaillaan rakennettavan uuden ydinvoimalan turvallisuutta ei tutkittu riittävästi ennen rakennusluvan myöntämistä' saa puolelleen vain joka viidennen (20%). Kieltäjiä ei tosin ole juuri enempää (31%) pääryhmän muodostuessa niistä, jotka eivät osaa tai halua ottaa asiaan mitään kantaa [kuvio 27.]. Yhdessä mainitut tulokset viittaavat siihen, ettei julkisuudessa esitetyllä 'protolaitos' -kritiikillä, jonka mukaan maamme asettui laitostyyppivalinnallaan riskaabeliin asemaan, ole ollut sanottavaa kaikupohjaa kansalaismielipiteessä.

Kun valvonta-aspekti laajennetaan unionitasolle, kannanotot käyvät mutkikkaammiksi. Jos kohta EUn roolia ydinvoimaa koskevien kansallisten käytäntöjen päällekatsojana pidetään suotavana, omalle maallemme tästä ei uskota olevan suoranaisesti hyötyä. Näin voidaan tulkita kahden teemaa luotaavan kysymyksen tuloksia. Teesi 'Ydinvoiman ja -jätteiden turvallisuutta koskevista säädöksistä pitäisi päättää yhteisesti EU-tasolla eikä jokaisessa jäsenmaassa erikseen' herättää olennaisesti enemmän hyväksyntää (55%) kuin torjuntaa (25%). Yhteisten säädösten kannatus on heikentynyt hieman edellisestä mittauksesta, mutta on samalla tasolla kuin kaksi vuotta sitten [kuvio 28.].

Jatkoteesi 'Mikäli EU säätää yhteiset ydinvoimaa koskevat turvallisuusnormit, ne parantaisivat ydinvoiman käytön turvallisuutta myös Suomessa'  saa epäilevämmän ja myös epätietoisemman vastaanoton. Kolme kymmenestä (29%) yhtyy, yhtä moni (28%) ei. Tulos ei poikkea olennaisesti aiemmin saadusta. Usko Suomen hyötymiseen on kuitenkin pikemminkin heikentynyt kuin vahvistunut (ei kuviota).

Päätöksenteko energia-asioissa ei ole luonnollisestikaan julkisen vallan yksinoikeus. Myös yritykset tekevät energiapäätöksiä, yhä suurempina strategisina linjauksina sitä mukaa kun perinteinen yhteiskunnan ohjausvalta siirtyy markkinoille. Yritysten itsenäinen päätöksenteko kuitenkin herättää epäluuloa kansalaisten keskuudessa. Vain vajaa viidennes (18%) hyväksyy ajatuksen, jonka mukaan yritysten tulisi saada itse päättää millä energianlähteillä ne sähköä tuottavat. Oikeuden torjuu useampi kuin joka toinen (58%). Uusin tulos osoittaa kontrollivaateiden edelleen vahvistuneen. Yhdessä viime mittauksessa rekisteröidyn muutoksen kanssa kokonaismuutos muodostuu mittavaksi. Ilmiön selittäminen on jossain määrin pulmallista. Yhtenä taustavaikuttimena saattaa olla jonkinlainen yleisempi kriittisyys markkinaperusteisen järjestelmän liialliseksi koettua 'omavaltaisuutta' kohtaan [kuvio 29.].

Niin energiapäätösten kuin niiden valistuneen kansalaiskritiikinkin perusta tulisi olla kyseisiä asioita koskevassa tiedossa. Aiempien tutkimusten mukaan energiatietoa ei sinänsä pantata eivätkä kansalaiset koe elävänsä sen suhteen umpiossa. Nyt joka toinen (50%) yhtyy näkemykseen jonka mukaan energia-asioista on jokaisen saatavilla riittävästi luotettavaa tietoa. Vajaata kolmasosaa (29%) tietotarjonta ei tyydytä. Jakauma ei ilmennä merkittävää muutosta edellisestä mittauksesta. Joskin aikasarja on suhteellisen stabiili, vakuuttuneisuus paikkansa pitävän energiatiedon saatavuudesta on seurannan aikana pikemminkin vahvistunut kuin heikentynyt [kuvio 30.].