|
Omistajuuden ja regulaation ohella arvioitavana oli myös sähkömarkkinoiden toimivuuteen ja vaikutuksiin liittyviä näkökohtia. Aiempien mittausten mukaan markkinoiden yhteispohjoismaisuus on mielletty positiiviseksi asiaksi sikäli, että se turvaa sähkön saatavuutta. Riippuvuus muista maista on silti aina koettu epäsuotuisaksi asiantilaksi. Teesi 'Suomen tulisi olla sähköntuotannossaan omavarainen, vailla riippuvuutta kansainvälisen sähkökaupan suhdanteista' tavoittaa nyt lähes kolmen neljäsosan (73%) tunnot. Toive omillaan pärjäämisestä on vahvistunut viime vuodesta ja ollut nousussa myös kahdessa sitä edeltävässä mittauksessa. Toiveen toteutumista auttaa osaltaan rakenteilla olevan viidennen ydinvoimalaitoksen valmistuminen [kuvio 35.]. Uuden järjestelmän keskeisin koetinkivi on luonnollisesti sen vaikutus sähkön hintaan. Markkinakilpailun koettuja hintavaikutuksia luotaava seurantamittari tuo esille paljonpuhuvan kehityskulun. Nyt runsas neljännes (28%) katsoo kilpailun alentaneen oman kotitaloutensa käyttämän sähkön hintaa. Asian kieltää liki puolet (46%). Vaikka arvio ei ole valoisa, suhteellisessa katsannossa se on vähintäänkin kohtalainen. Näin siksi, että kilpailun myönteiseen vaikutukseen uskovien osuus väheni aiemmin voimakkaasti vuosi vuodelta siten että kokonaismuutos muodostui huomattavan suureksi. Viime mittaus kertoi tämän kehityksen taittumisesta ja kannanottojen osittaisesta palautumisesta. Nyt kriittisyys on edelleen jonkin verran vähentynyt. Muutosten taustalta voitaneen löytää paitsi muuttuvia tuntemuksia, myös muuttuvia tosiasioita. Arvioinneissa tapahtuneet käänteet ovat ilmeisessä yhteydessä sähkön hintakehitykseen. Kriittisyys kasvoi sitä mukaa kuin kuluttajien sähkö kallistui. Viimeisimmän käänteen, joka puolestaan heijasti hintatilanteen helpottumista, pysyvyys joutunee vielä kovalle koetukselle tutkimusajankohdan jälkeen tapahtuneiden ja tuleviksi povattujen hinnankorotusten paineessa [kuvio 36.]. Hintaproblematiikkaan kohdennettiin tällä kertaa myös joukko uusia väittämämuotoisia kysymyksiä. Argumentit oli poimittu sähkömarkkinoihin liittyvästä julkisesta keskustelusta sen kärjekkäimpiäkään teesejä kaihtamatta. Väittämien vaste jää yleisesti ottaen vaimeaksi. Median palstamääristä huolimatta tiedustellut asiat ovat vastaajille etäisiä ja siten kannanmuodostuksen kannalta vaikeita. Sähkön toistuvista hinnannousuista on syytetty niin tuottajayrityksiä kuin sähköpörssiäkin. Viimemainitun rooliin viittaava moite 'Päästökaupan käynnistymisen seurauksena pohjoismaisesta sähköpörssistä (Nord Pool) on tullut pelkkä hinnankorotusautomaatti' ei kirvoita vastaajien enemmistöstä (52%) minkäänlaista kantaa. Hyväksyntä on silti näkyvästi suurempaa kuin torjunta (43%/5%). Tulkinnassa tulee huomata, että perimmäinen syntipukki väitteessä ei ole pörssi, vaan päästökauppa [kuvio 37a.]. Yhtä neuvottomaksi kansalaismielipide jää kun puntaroitavana on konkreettinen kansainvälisiin vertailutilastoihin perustuva fakta. Sähkön hinnankorotusten yhteydessä kuultu puolustusteesi, jonka mukaan 'Sähkö on Suomessa halvempaa kuin useimmissa muissa EU-maissa' herättää huomattavaa epätietoisuutta (53%). Asiaa totena pitäviä ei ole juuri enempää kuin sen kiistäviä (25%/21%) [kuvio 37b.]. Moraalisen närkästyksen sävyttämä, ns. windfall -voittojen oikeutusta peräävä teesi 'On väärin että päästötöntä sähköä (mm. vesi- ja ydinvoima) tuottavat yritykset perivät myymästään sähköstä päästökaupan takia kohonnutta markkinahintaa' saa olennaisesti enemmän vastakaikua: useampi kuin kaksi kolmesta (69%) yhtyy, noin joka kymmenes (11%) ei [kuvio 37c.]. Markkinoiden merkitystä puoltava argumentti 'Sähkön korkeasta hinnasta ei pidä syyttää sähkömarkkinoita, sillä ilman niitä sähkö olisi vielä kalliimpaa' jää jälleen käytännössä vaille selvää vastausta. Asian kieltäviä (31%) on kuitenkin hieman enemmän kuin siihen uskovia (23%) [kuvio 37d.]. Neutraaliin tasapeliin kansalaismielipide päätyy niin ikään punnitessaan (aikanaan arvovaltaiselta taholta kuultua) lausumaa 'Kun viides ydinvoimala valmistuu, sen tuottama sähkö vakauttaa sähkömarkkinoita ja pitää sähkön hintakehityksen kurissa'. Runsas neljännes (28%) allekirjoittaa, lähes yhtä moni (25%) ei [kuvio 37e.]. Tutkimusaineistosta saadaan myös kokonaisarvosana sähkömarkkinoiden toiminnalle. Esille tulevasta kritiikistä huolimatta kansalaismielipiteen tuomio ei ole langettava, jos ei vapauttavakaan. Tätä koskeva teesi 'nyt kun sähkömarkkinoiden vapauttamisesta kilpailulle on saatu muutaman vuoden kokemus, ratkaisun voidaan todeta olleen onnistunut' herättää ennen muuta epätietoisuutta. Asian myöntäviä (30%) on jokseenkin yhtä paljon kuin sen kieltäviäkin (28%). Jakauma on oireellisesti kriittisempi kuin vuotta aikaisemmin. Neljä mittauskertaa kattava aikasarja ei ole lähtenyt elämään suoranaisesti mihinkään suuntaan. Huomionarvoista on myös, ettei vailla kantaa olevien osuus (nyt 43%) ole ajan myötä juuri vähentynyt [kuvio 38.].
|
