Varauksellisuutta selittää yhtäältä kahden kolmasosan (68%) näkemys, jonka mukaan ydinjätteet muodostavat jatkuvan uhan tulevien sukupolvien elämälle. Eri mieltä on vain noin joka kuudes (16%). Tämän mittarin valossa jätehuoli on käytännössä edellisen vuoden tasolla ja siten hieman tavanomaisen tasonsa alapuolella. Koko tutkimuskautta koskeva asennekehitys kertoo uhkakokemusten sitkeähenkisyydestä; kovin paljon lientymistä ei 24 tutkimusvuoden aikana ole asenteissa tapahtunut [kuvio 9.].

Ajatus, jonka mukaan ydinjätteet olisi parempi pitää nykyisissä välivarastoissaan ja odottaa uusia ratkaisuja kuin sijoittaa lopullisesti ne kallioperään, saa nyt runsaan kahden viidesosan (45%) hyväksynnän. Eri mieltä on vajaa neljännes (23%). Joskin 'tuumaustauon' kannatus on kolmen viime vuoden aikana havaittavasti kasvanut, tätä edeltävänä aikana se heikkeni selvästi. Tämän suuntainen kokonaismuutos 90-luvun alusta (62% kannatti välivarastointia vuonna 1991) on suuri. Tulkinnassa tosin tulee huomata ydinjätteiden vuonna 1994 tehty vientikieltopäätös, joka rajasi ratkaisumahdollisuudet kapeammalle alueelle (ei kuviota).

Voimalaitoskunnissa ydinjätteisiin suhtaudutaan aiempaan tapaan vähemmän vieroksuvasti kuin maassa keskimäärin. Usko loppusijoituksen turvallisuuteen on niissä näkyvästi laajempaa. Tarkasteluyhteydessä on paikallaan palauttaa mieliin myös tutkimussarjan aiempien osien tulokset. Niissä on tullut toistuvasti esiin niin eurajokilaisten kuten loviisalaistenkin periaatteellinen valmius ydinjätteiden vastaanottoon, so. sijoitukseen oman kuntansa alueelle. Tämänkertaisessa tutkimuksessa kummassakin kunnassa ydinjätteisiin suhtaudutaan jokseenkin samalla tavoin kuin vuotta aiemmin. Kolmen - neljän vuoden takaiseen tilanteeseen nähden molemmissa on nähtävissä pikemminkin varauksellisuuden kuin luottamuksen kasvua (ei kuviota).