2.4.  Muut ydinvoimaa koskevat arviot

Ydinvoimaa puoltaviin ja vastustaviin argumentteihin reagoidaan pääpiirteissään entisellä tavalla. Kokonaisuutena nämä indikaattorit - tutkimukseen sisältyy lukuisia ydinvoiman etuja ja haittoja koskevia seurantamittareita - viittaavat ydinvoimaa koskevan kansalaismielipiteen 'korkeasuhdanteen' jatkumiseen. Yleissuhtautumisen taso näkyy, kuten loogista onkin, myös suhtautumisperusteiden osalla.

Käsitykset ydinvoiman ympäristöystävällisyydestä sähköntuotantotapana jakautuvat merkittävän hyväksyvästi. Lähes puolet (48%) allekirjoittaa tätä koskevan teesin, noin joka kolmas (31%) ei. Luvut ovat asiallisesti samat kuin edellisen vuoden koko seuranta-ajan täpärästi ydinvoimamyönteisimmässä jakaumassa [kuvio 10.]. Työntöä tähän suuntaan lienee aiheuttanut ilmastokeskustelu ja fossiilisia polttoaineita kohtaan tunnetun vieroksunnan voimistuminen. Siirtymä heijastuu myös po. energiamuotojen keskinäissuhteen arvioinnissa. Enemmistö (60%) näkee ydinvoiman käytön perustelluksi sikäli, että se vähentää riippuvuutta öljystä ja muista fossiilisista polttoaineista. Viidennekseen (19%) peruste ei pure (ei kuviota).

Uskossa ydinvoiman taloudelliseen edullisuuteen havaitaan hieman enemmän varauksellisuutta kuin vuotta aikaisemmin. Vajaa puolet (47%) katsoo nyt ydinsähkön halvaksi, joka viides (20%) ei. Tulos on kuitenkin lähellä viime vuosien keskiarvoa (ei kuviota). Skeptisyyttä saattaa osaltaan synnyttää sähkön yleinen hinnannousu, mistä ydinvoima saa välillisesti osansa (suhtautumisesta sähkömarkkinoihin ja sähkön hintaan, ks. luku 8.). 

Positiivisista näkökohdista keskeiseksi kansalaisten arvioinneissa muodostuu edelleen ydinvoimasta maassamme saatujen kokemusten myönteisyys. Selvän enemmistön (63%) mielestä Suomessa on saatu hyviä kokemuksia (suomalaisesta) ydinvoimasta. Eri mieltä asiasta on vain pieni vähemmistö (8%). Kannanotot sivuavat kolmen vuoden takaisia huippulukuja. Kokonaisuutena aikasarja kertoo, että tunnustus kotimaiselle ydinsähkön tuotannolle on ollut kaikissa vaiheissa vahvaa [kuvio 11.].

Ydinvoimakielteisten argumenttien kirjossa keskeinen suhtautumisperuste on edelleen näkemys, jonka mukaan ydinvoiman käyttöön liittyy liian paljon tuntemattomia vaaratekijöitä. Vaikka vastausjakauma painottuu nytkin havaittavasti huolestuneisuuden suuntaan (44% kantaa huolta tuntemattomista vaaroista, 35% ei), kannanottojen pitemmän aikavälin kehitys kertoo tämän tyyppisten eriytymättömien huolten asteittaisesta hälventymisestä. Kokonaismuutos 80-luvun tuloksista on mittava [kuvio 12.]. Samankaltainen laskeva trendi todentuu syöpävaaraa koskevissa arvioinneissa. Niiden osuus, jotka arvioivat syöpään sairastumisen vaaran olevan suuri ydinvoimaloiden ympäristössä, on vähin erin laskenut enemmistöasemasta (54% vuonna 1986) runsaaseen neljännekseen (nyt 27%, ei kuviota).

Ydinvoimalaonnettomuuksia koskevat kysymykset tuottavat aiempaan tapaan verraten tylyjä tuloksia riippumatta siitä tiedustellaanko asiaa onnettomuuden todennäköisyyden vaiko sen potentiaalisten seurausten näkökulmasta. Runsas kolmannes (37%) pitää suuria vahinkoja aiheuttavan ydinvoimalaonnettomuuden tapahtumista niin epätodennäköisenä, ettei sellaisesta ole syytä huolestua. Eri mieltä on lähes joka toinen (47%). Onnettomuusriskiä reaalisena pitäviä on nyt, vaikkakin sinänsä paljon, merkittävästi vähemmän kuin seuranta-ajalla keskimäärin. Neljä viimeisintä mittausta erottuvat havaittavana portaana aiemmista [kuvio 13.].

Mahdollisen onnettomuuden seuraukset nähdään silti aina vakaviksi. Valtaenemmistö (82%) otaksuu onnettomuuden - mikäli sellainen sattuisi - aiheuttavan väistämättä korvaamattomia vahinkoja laajoille alueille ja suurille ihmisryhmille. Kaikenlaiset ydinvoimaonnettomuudet ollaan täten taipuvaisia näkemään tuhoisiksi. Käsitys osoittautuu hyvin pysyväksi sikäli, ettei ydinvoiman hyväksyttävyyden kasvu heijastu siihen. Syksystä 1986 uhkakuvat eivät ole lientyneet käytännössä lainkaan (ei kuviota).

Näkemyksiä ydinvoiman turvallisuudesta tarkastellaan myös jäljempänä energiapoliittista päätöksentekoa ja viranomaisvalvontaa koskevien kannanottojen yhteydessä [luku 6.).