6. ENERGIAPOLIITTINEN PÄÄTÖKSENTEKO JA VALVONTA

Päätöksenteko energia-asioissa koetaan aiempaan tapaan etäiseksi ja vaikutusmahdollisuudet siihen vähäisiksi. Kaksi kolmesta (66%) katsoo, ettei kansalaisten mielipiteitä ole riittävästi kuultu energiapoliittisissa ratkaisuissa. Käsitystapa on ollut hallitseva koko tutkimuksen seuranta-ajan. Nyt saaduissa tuloksissa kriittisyys on samalla tavoin 'kohollaan' kuin edellisessä mittauksessa. Kolme vuotta sitten saavutettu seurannan alin arvo ei täten merkinnyt kansalaismielipiteen pysyvämpää lientymistä [kuvio 25.].

Luottamus energiaratkaisuja koskevaan lainsäädäntöön ja viranomaisvalvontaan on osoittautunut eri yhteyksissä laajaksi. Tämä pätee myös ydinvoimaan, jonka käyttöön suhtautumisessa turvallisuusnäkökohdat ovat keskeisellä sijalla. Näkemykseen 'Viranomaiset ovat hoitaneet ydinvoimaloiden turvallisuusvalvonnan Suomessa hyvin' yhtyy kaksi kolmesta (67%). Eri mieltä on vain marginaalinen vähemmistö (6%). Jakauma on käytännössä sama kuin vuotta aiemmin, mutta hieman  varautuneempi kuin kaksi vuotta sitten (73% yhtyi). Samanmielisyys on silti selvästi suurempaa kuin aikasarjan pääosan muodostavissa 80-luvun tuloksissa (kysymys otettiin mukaan toissa tutkimukseen lähes kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen) [kuvio 26.].

Tähän liittyen myös uuden rakenteilla olevan ydinvoimalan turvallisuus saa synninpäästön. Väitteen 'Kun viides ydinvoimala valmistuu, on se vielä turvallisempi kuin nykyiset, sinänsä turvallisiksi osoittautuneet ydinvoimalat' hyväksyy lähes joka toinen (48%). Arvion kiistää vain joka kahdeksas (13%). Joskaan tulos ei olennaisesti poikkea edellisestä, kolmen mittauksen sarjasta hahmottuu pikemmin epäilyn kuin luottamuksen kasvu [kuvio 27.]. Tarkasteluyhteydessä on paikallaan palauttaa mieliin myös edelliseen aineistoon sisältynyt tulos. Sen mukaan viidenteen ydinvoimalaan julkisuudessa kohdistetulla 'protolaitos' -kritiikillä (teesi, jonka mukaan laitoksen turvallisuutta ei tutkittu riittävästi ennen rakennusluvan myöntämistä) ei ollut juuri lainkaan kaikupohjaa kansalaismielipiteessä.

Kun valvonta-aspekti laajennetaan unionitasolle, kannanotot käyvät mutkikkaammiksi. Jos kohta EUn roolia ydinvoimaa koskevien kansallisten käytäntöjen päällekatsojana pidetään suotavana, omalle maallemme tästä ei uskota olevan suoranaisesti hyötyä. Näin voidaan tulkita kahden teemaa luotaavan kysymyksen tuloksia. Teesi 'Ydinvoiman ja -jätteiden turvallisuutta koskevista säädöksistä pitäisi päättää yhteisesti EU-tasolla eikä jokaisessa jäsenmaassa erikseen' herättää olennaisesti enemmän hyväksyntää (61%) kuin torjuntaa (22%). Yhteisten säädösten kannatus on jonkin verran kasvanut edellisestä mittauksesta [kuvio 28.].

Jatkoteesi 'Mikäli EU säätää yhteiset ydinvoimaa koskevat turvallisuusnormit, ne parantaisivat ydinvoiman käytön turvallisuutta myös Suomessa'  saa epäilevämmän ja myös epätietoisemman vastaanoton. Kolme kymmenestä (30%) yhtyy, yhtä moni (31%) ei. Tulos ei poikkea olennaisesti aiemmin saadusta. Usko Suomen hyötymiseen on kuitenkin pikemminkin heikentynyt kuin vahvistunut (ei kuviota).

Päätöksenteko energia-asioissa ei ole luonnollisestikaan julkisen vallan yksinoikeus. Myös yritykset tekevät energiapäätöksiä, yhä suurempina strategisina linjauksina sitä mukaa kun perinteinen yhteiskunnan ohjausvalta siirtyy markkinoille. Yritysten itsenäinen päätöksenteko kuitenkin herättää epäluuloa kansalaisten keskuudessa. Vain vajaa viidennes (27%) hyväksyy ajatuksen, jonka mukaan yritysten tulisi saada itse päättää millä energianlähteillä ne sähköä tuottavat. Oikeuden torjuu joka toinen (49%). Uusin tulos on kuitenkin salliva, kun sitä verrataan edelliseen. Kahdessa aiemmassa mittauksessa (2004 ja 2005) kontrollivaateet olivat voimistuneet näkyvästi. Aikasarjan ilmentämän 'poukkoilun' - vallankin kun kyse on siinä määrin suurista muutoksista, että ne eivät selity satunnaisvaihtelulla - selittäminen on jossain määrin pulmallista [kuvio 29.].