Energia-asioita koskevan mielipiteenmuodostuksen perustana on, tai ainakin tulisi olla, asiaa koskeva tieto. Koska monimutkaisista teknis-luonnontieteellis-taloudellisista kysymyksistä 'itse tietäminen' on vaikeaa, ellei mahdotonta, kansalaisten on pakko luottaa erilaisiin asiantuntijoihin. Tämäkään ei ole aivan yksinkertaista. Pulmaksi nousee sen määrittäminen, keitä nämä ovat. Eri intressejä edustavat asiantuntijat ja poliitikot kuten muutkin väestön valistajat ovat yleensä keskenään kovin erimielisiä. Energiatiedon omaksumista haittaa täten mutkikkuuden ohella ristiriitaisuus. Erityisen selvänä tämä on tullut esiin ydinvoimakeskustelussa, jossa toinen toistaan lyövät lausunnot - arvovaltaisetkin sellaiset  - ovat olleet pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

7.1. Tiedon saatavuus

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, ettei kansalaisten mielestä energiatietoa sinänsä pantata eivätkä he koe elävänsä sen suhteen umpiossa. Nyt noin runsas kaksi viidennestä (44%) yhtyy näkemykseen jonka mukaan energia-asioista on jokaisen saatavilla riittävästi luotettavaa tietoa. Kolmasosaa (33%) tietotarjonta ei kuitenkaan tyydytä. Jakauma on kriittisempi kuin vuosi sitten ja käytännössä samalla tasolla kuin lähtöpisteessään kymmenen vuotta sitten. Seurannan ensi vaiheessa (1996-2000) vakuuttuneisuus paikkansa pitävän energiatiedon saatavuudesta pikemminkin vähä vähältä vahvistui kuin heikentyi. Uusin tulos saattaa heijastaa energiayhtiöihin julkisuudessa kohdistettua kritiikkiä ja keskustelua sähkön hinnasta, mikä on saattanut vaikuttaa eri toimijoiden uskottavuuteen tai ainakin saanut jotkut kansalaiset kokemaan tilanteen vaikeaselkoiseksi [kuvio 30.].