Tämänkertaisessa tutkimuksessa informaatioteemaa selvitettiin myös yksityiskohtaisemmin luotaamalla kansalaisten käsityksiä eri tietolähteiden uskottavuudesta. Vastaajien tuli arvioida erilaisia viestijöitä sen mukaan, kuinka luotettavina tietolähteinä he pitävät niitä sähköntuotantovaihtoehtoja ja niiden ympäristövaikutuksia, kustannuksia ja riskejä koskevissa asioissa.

Kansalaismielipide rankkeeraa eri yhteiskuntatahoja ja taustavoimia edustavat viestijät verrattain selkeään järjestykseen. Luotettavimmaksi tietolähteeksi arvioidaan Säteilyturvakeskus (79% pitää luotettavana ja 11% epäluotettavana) sekä energia-alan tutkijat ja tutkimuslaitokset (79%/9%). Ympäristöministeriö yltää selkeälle kolmossijalle (76%/16%). Kauppa- ja teollisuusministeriön/sen energiaosaston neljäs sija (64%/24%) vahvistaa viranomaistahojen hyvää sijoitusta uskottavuuskilvassa. Vaikutelman viimeistelee Energiamarkkinavirasto (48%/22%) astetta varovaisemmilla, joskin sinänsä positiivisilla luvuillaan [kuvio 31.].

Energiamarkkinaviraston edelle nousee kuitenkin toisen tyyppisiä vaikuttajia. Suomen Luonnonsuojeluliiton (59%/31%) uskottavuus osoittautuu huomionarvoisen laajaksi. Yleisenä kategoriana ympäristö- ja luonnonsuojelujärjestöt (51%/37%) jäävät tästä hieman jälkeen ja samalla kannanotot alkavat jo polarisoitua enemmän. Kaikki nimetytkään ympäristöjärjestöt eivät selviä testistä soraäänittä: Greenpeaceen kohdistuu hivenen enemmän epäluottamusta kuin luottamusta (42%/44%). Kenties järjestön tempaukset ovat liian railakkaita sovinnaisille suomalaisille.

Uskottavuuslistan tyvi on siinä määrin tasainen, ettei 'musta pekka' jää selvästi minkään yksittäisen tahon käteen. Ehdokkaita ei tosin ole monta ja energia-ala on niiden joukossa vahvasti edustettuna. Mikäli kriteerinä käytetään positiivisten ja ja negatiivisten arvioiden osuuksien erotuksia, heikoimmat saldoluvut saavat energiayhtiöt/sähkön tuottajat (-18), sähkön myynti- ja jakeluyhtiöt (-16) sekä poliittiset päättäjät (maan hallitus ja johtavat poliitikot, -14).

Myös metsä-/vientiteollisuuden (-7) ja ydinvoimayhtiöiden (-6) luvut painuvat jonkin verran pakkaselle. Kaiken kaikkiaan tulokset viittaavat siihen että eri toimijoiden luottamusluvut määräytyvät - niiden viestinnällisten edesottamusten ohella - sen mukaan, kuinka riippumattomia niiden arvioidaan olevan. Selkeästi tunnistettavat intressit tai suoranainen osapuoliasema yhteiskunnallisessa kiistakysymyksessä luovat arviointeihin jo lähtökohtaisesti tiettyä skeptisyyttä. Oletettavasti samanlaisin varaumin arvioitaisiin ateistien vs. piispojen objektiivisuutta kirkkoa koskevissa asioissa jne.

Energia-alan toimijoista vähiten avointa kriittisyyttä - ja ainoana positiivisen saldon - saavat energia-alan järjestöt (40%/31%). Niille kuitenkin on ominaista (kuten viranomaistahoista Energiamarkkinavirastollekin) muita heikompi tunnettavuus (suuret 'ei osaa sanoa' -osuudet).

Arviointien väestöryhmittäiset erot

Tuloksia yksityiskohtaisemmin tarkasteltaessa havaitaan sukupuolen erottelevan luottamuslukuja merkittävästi. Naisten luottamus ympäristöjärjestöjen (kaikki tiedustellut järjestöt)  jakamaan tietoon on olennaisesti vahvempaa kuin miesten. Ympäristöministeriön ja EUn ympäristöviranomaisten kohdalla ero on samansuuntainen. Miehet puolestaan luottavat naisia enemmän mm. ydinvoimayhtiöiden, KTMn ja STUKn tarjoamaan tietoon. Merkittävää ikäriippuvuutta havaitaan mm. ympäristöministeriötä, kaikkia ympäristöjärjestöjä sekä Euroopan unionia koskevissa arvioissa. Nuoret luottavat po. tahojen informaatioon vanhempia vahvemmin.

Tätäkin suuremmiksi muodostuvat ydinvoimakannan mukaiset erot. Ydinvoiman kannattajat luottavat huomattavasti enemmän - paitsi ydinvoimayhtiöihin, joiden osalla ero on huikea - kauppa- ja teollisuusministeriöön, kaikkiin energiasektorin toimijoihin (energiayhtiöt, sähkölaitokset, järjestöt), metsäteollisuuteen sekä energiamarkkinavirastoon. Ydinvoiman vastustajat puolestaan osoittavat huomattavasti suurempaa luottamusta erilaisten ympäristöjärjestöjen tarjoamaa tietoa kohtaan. Säteilyturvakeskus, energia-alan tutkimuslaitokset ja tutkijat sekä ympäristöministeriö nauttivat laajaa luottamusta kummankin ryhmän keskuudessa.

Muutokset arvioinneissa 2001-2006

Koska kysymyssarja sisältyi myös vuosien 2001 ja 2004 tutkimuksiin, tuloksia aiempiin vertaamalla voidaan tehdä päätelmiä toimijoiden uskottavuudessa tapahtuneista muutoksista. Nämä eivät yleisesti ottaen muodostu suuriksi. Arviointien peruspermanentti on pitänyt entisen muotonsa. Luotettavuuslistan kärkeen kipuavat kummassakin mittauksessa samat tahot samassa järjestyksessä (STUKn osalta ei ole käytettävissä vertailutietoa koska se sisältyi tutkimukseen nyt ensi kertaa). Myös listan tyvi on säilynyt suhteellisen samanlaisena [kuvio 32.].

Täysin yhdenmukaisina arviot eivät kuitenkaan ole pysyneet. Uskottavuuden kasvua edellisestä, vuoden 2004 mittauksesta havaitaan lähinnä Luonnonsuojeluliiton ja Greenpeacen osalla. Toiseen suuntaan hammastavat hieman EUn ympäristöviranomaisia, energiayhtiöitä ja sähkölaitoksia koskevat arviot. Viime mainittujen kuten metsäteollisuudenkin osalla havaitaan myös trendinomaista laskevaa kehitystä. Kokonaisuutena voidaan havaita että viranomaistahoja ja julkista valtaa koskevat arviot ovat olleet viiden vuoden seuranta-ajan stabiilimpia kuin muita tahoja koskevat arviot.