|
Säästöskeptinen argumentti, jonka mukaan energian säästämisellä ei energiaongelmia voida ratkaista, saa nyt taakseen yhtä paljon puoltajia (44%) kuin kieltäjiäkin (43%). Usko säästön mahdollisuuksiin on näin mitaten vähäisesti vahvistunut viime mittauksesta. Pitemmällä aikavälillä energiansäästöasenteissa havaitaan sama systematiikka kuin kasvuodotustenkin kehityksessä. Säästömyönteisyys kasvoi 90-luvun alussa asteittain usean vuoden ajan (säästö jos mikä on erityisesti lama-ajalle ominainen hyve), kunnes trendi katkesi vuonna 1994 ja asenteet palautuivat kerralla lähelle 80-luvun tasoa. Tämän jälkeen suhtautuminen on säilynyt huomattavan stabiilina jo kolmentoista vuoden ajan [kuvio 20.]. Vaikka säästöstä ei olisikaan ratkaisuksi energiaongelmiin, osaratkaisuksi sen uskoo moni. Vaateen, jonka mukaan uusien voimaloiden rakentamisen sijasta pitäisi tehostaa energian säästöä, allekirjoittaa useampi kuin joka toinen (57%, eri mieltä on 24%). Jakauma on kuitenkin hieman ponnettomampi kuin vuotta aikaisemmin eikä siten tue tulkintaa säästön merkityksen korostumisesta. Tarkasti ottaen nyt saatu jakauma on koko seuranta-ajan toiseksi vaisuin. Laajinta hyväksyntää kyseinen 'korvausvaade' sai 90-luvun alussa (korkein arvo 74% vuonna 1992). Asennetrendin nousu- ja laskuvaiheista huolimatta säästön periaatteellinen kannatus on ollut kaikissa vaiheissa vahvaa [kuvio 21.]. Kun säästöasenteita tarkastellaan lähemmin, havaitaan joitakin selkeitä riippuvuuksia. Naisten suhtautuminen energiansäästöön on kummankin mittarin mukaan näkyvästi myönteisempää kuin miesten. Ikäryhmittäin tarkasteltuna myönteisyys kasvaa nuoruuden suuntaan. Poliittisella kentällä kauimpana toisistaan ovat vihreiden ja kokoomuksen kannattajat (ei kuviossa).
|
