2.2. Väestöryhmittäiset näkemyserot

Väestön sisäiset erot ydinvoimaan suhtautumisessa ovat aiempaan tapaan suuret. Mikäli lähempään tarkasteluun otetaan viidennen jo rakenteilla olevan ydinvoimalan sijasta suhtautuminen ydinvoimaan ja sen lisäämiseen yleensä (perustulokset, ks. luku 1.), huomio kiinnittyy miesten ja naisten kantojen vastakkaisuuteen. Ajatus ydinvoiman lisärakentamisesta saa huomattavasti enemmän ymmärtämystä miehiltä (61% kannattaa) kuin naisilta (24%) [kuvio 5.]. Vastaava ero ilmenee suhtautumisessa viidenteen ydinvoimalaan; sen rakentamispäätös on ollut selvästikin miesten mieleen mutta ei niinkään naisten (ei kuviossa).

Sukupuolen mukainen ero on ollut suuri seurannan kaikissa vaiheissa. Tätä havainnollistava aikasarja tuo esille itsepintaisen invarianssin. Miesten ja naisten asenne-etäisyys säilynyt käytännössä vakiona jo yli 20 vuoden ajan. Kun ydinvoiman kannatus koko väestön tasolla nousee tai laskee, muutos näkyy liki samanlaisena niin miesten kuin naistenkin keskuudessa. Sukupuolten asenteet eivät ole seurannan edetessä sen paremmin lähentyneet kuin loitontuneetkaan toisistaan, vaan kumpikin on tavallaan operoinut omalla tasollaan1. Tämänkertaisessa tutkimuksessa koko väestön tasolla todettu vähäinen varauksellisuuden kasvu näkyy samanlaisena koukkuna niin miesten kuin naistenkin käyrien päissä [kuvio 6.].

Iän kohotessa kannanotot myönteistyvät verrattain selvästi. Tämänsuuntainen ikäriippuvuus on hahmottunut useista viime vuosien aineistoista. Seurannan alkuvuosina ja vielä noin kymmenen vuoden takaisissa aineistoissa ydinvoimakannat eivät olleet juuri lainkaan ikäsidonnaisia.

Myös koulutuksen yhteys on jonkin verran muuttunut ajan myötä. Vaikka ydinvoiman kannatus edelleen kasvaa koulutustason kohotessa, riippuvuus on ollut useissa viime aineistoissa heikompi kuin seuranta-ajan alkupuolella. Riippuvuuden 'hämärtyminen' saattaa osittain selittyä ydinvoiman kannatuksen kasvulla - myönteiseen asennoitumiseen ei liity enää yhtä selvää sosiaalista selektiivisyyttä. Pitkän aikavälin tarkasteluissa huomioitava tekijä on myös väestörakenteen faktinen muutos. Neljännesvuosisadan aikana suomalaisten  keskimääräinen koulutustaso on kohonnut huomattavasti. Koulutustason yhteys on joka tapauksessa sukupuolisidonnainen ilmiö. Miehillä ydinvoimamyönteisyys lisääntyy voimakkaasti koulutuksen kohoamisen myötä, naisten ydinvoimakannat ovat miltei koulutustasosta riippumattomia (ei kuviossa).

Ammatti- ja sosiaaliryhmistä ydinvoimamyönteisimpiä ovat ylemmät toimihenkilöt, yrittäjät ja eläkeläiset. Poliittisella kentällä kokoomuksen (71%) kannattajat erottuvat selvästi muista ydinvoimamyönteisyytensä vuoksi. Myös keskustan kannattajakunnassa ajatus saa nyt hieman keskimääräistä enemmän tukea. Innottomimpia ydinvoiman lisääjiä ovat totuttuun tapaan vihreiden kannattajat. Täydentävänä tietona kuvion ulkopuolelta mainittakoon lisäksi, että ruotsinkielinen väestö vieroksuu ydinvoimaa hieman suomenkielistä enemmän.

Ydinvoimaloiden sijaintikunnissa väestö suhtautuu - aiempien tutkimusvuosien tapaan - ydinvoimaan myönteisemmin kuin väestö muualla maassa. Sekä Loviisassa (61%) että Eurajoella (50%) ydinvoiman lisäämisen kannattajat ovat enemmistöasemassa. Koko väestön tasolla rekisteröity vähäinen varauksellisuuden kasvu näkyy myös kummassakin tutkimuksen erilliskohdekunnassa. Kunnittaisia kuten muitakin osaryhmittäisiä tuloksia arvioitaessa tulee luonnollisesti muistaa myös tilastolliset tekijät: verraten pienistä vastaajaryhmistä laskettuja lukuja tulee aina tarkastella tietyllä suurpiirteisyydellä.

______________________________

 1Vastaavanlaisiin sukupuolten arvo- ja asenne-etäisyyden pysyvyydestä kertoviin  tuloksiin on päädytty EVAn tutkimusaineistojen kokoavissa analyyseissä ('Mitä mieltä, Suomalainen', 2003,  s. 333).