|
Ydinjätteisiin on aiemmissa tutkimuksissa todettu kohdistuvan näkyviä epäluuloja. Nyt kolmannes (32%) katsoo ydinjätteiden kallioperähautauksen Suomeen turvalliseksi. Epäileviä on enemmän, lähes puolet (46%) väestöstä. Luvut ovat oireellisesti luottavaisemmat kuin vuotta aikaisemmin, mutta jokseenkin samat kuin kaksi vuotta sitten ja muutoinkin lähellä viimeisten kymmenen vuoden keskimääräistä arvoa. Pysyvyys kertoo, etteivät jätekannat ole suoraan sidoksissa ydinvoiman kannatukseen. Seurannan ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella (1983-1993) luottamus oli kuitenkin astetta niukempaa kuin nykyisin [kuvio 7.]. Varauksellisuutta selittää yhtäältä kahden kolmasosan (68%) näkemys, jonka mukaan ydinjätteet muodostavat jatkuvan uhan tulevien sukupolvien elämälle. Eri mieltä on vain noin joka seitsemäs (15%). Tämän mittarin valossa jätehuoli on jokseenkin tarkasti kahden edellisen vuoden tasolla ja siten hieman tavanomaisen tasonsa alapuolella. Koko tutkimuskautta koskeva asennekehitys kertoo uhkakokemusten sitkeähenkisyydestä; kovin paljon lientymistä ei 25 tutkimusvuoden aikana ole asenteissa tapahtunut [kuvio 8.]. Ajatus, jonka mukaan ydinjätteet olisi parempi pitää nykyisissä välivarastoissaan ja odottaa uusia ratkaisuja kuin sijoittaa lopullisesti ne kallioperään, saa nyt runsaan kahden viidesosan (45%) hyväksynnän. Eri mieltä on noin joka viides (21%). Joskaan 'tuumaustauon' kannatus ei ole viime mittauksesta juuri muuttunut, tutkimuksen seuranta-aikana se on heikentynyt selvästi. Tämän suuntainen kokonaismuutos 90-luvun alusta (62% kannatti välivarastointia vuonna 1991) on suuri. Tulkinnassa tosin tulee huomata ydinjätteiden vuonna 1994 tehty vientikieltopäätös, joka rajasi ratkaisumahdollisuudet kapeammalle alueelle (ei kuviota). Voimalaitoskunnissa ydinjätteisiin suhtaudutaan aiempaan tapaan vähemmän vieroksuvasti kuin maassa keskimäärin. Usko loppusijoituksen turvallisuuteen on niissä laajempaa. Tarkasteluyhteydessä on paikallaan palauttaa mieliin myös tutkimussarjan aiempien osien tulokset. Niissä on tullut toistuvasti esiin niin eurajokilaisten kuten loviisalaistenkin periaatteellinen valmius ydinjätteiden vastaanottoon, so. sijoitukseen oman kuntansa alueelle. Tämänkertaisessa tutkimuksessa kuntien viime vuosien asennekehitys näyttäytyy hieman erilaisena. Eurajoella ydinjätteisiin suhtaudutaan jokseenkin samalla tavoin kuin kahtena edellisenä vuonna. Loviisassa kannanotoissa nähdään merkkejä asteittaisesta varauksellisuuden kasvusta. Voimalaitoskuntien ero koko maan keskiarvoon on viime vuosina pikemminkin pienentynyt kuin kasvanut (ei kuviota).
|
