2.4.  Muut ydinvoimaa koskevat arviot

Ydinvoimaa puoltaviin ja vastustaviin argumentteihin reagoidaan pääpiirteissään entisellä tavalla. Kokonaisuutena nämä indikaattorit - tutkimukseen sisältyy lukuisia ydinvoiman etuja ja haittoja koskevia seurantamittareita - viittaavat ydinvoimaa koskevan kansalaismielipiteen 'korkeasuhdanteen' jatkumiseen. Yleissuhtautumisen taso näkyy, kuten loogista onkin, myös suhtautumisperusteiden osalla. Viime mittauksesta nämä mittarit ilmaisevat kuitenkin kokonaisuutena  pikemminkin skeptisyyden kuin luottamuksen kasvua.

Käsitykset ydinvoiman ympäristöystävällisyydestä sähköntuotantotapana painottuvat hyväksynnän suuntaan. Lähes puolet (47%) allekirjoittaa tätä koskevan teesin, noin joka kolmas (31%) ei. Luvut ovat asiallisesti samat kuin kahdessa edellisessä, koko seuranta-ajan täpärästi ydinvoimamyönteisimmässä tuloksessa [kuvio 9.]. Työntöä tähän suuntaan lienee aiheuttanut ilmastokeskustelu ja fossiilisia polttoaineita kohtaan tunnetun vieroksunnan voimistuminen. Siirtymä heijastuu myös po. energiamuotojen keskinäissuhteen arvioinnissa. Enemmistö (59%) näkee ydinvoiman käytön perustelluksi sikäli, että se vähentää riippuvuutta öljystä ja muista fossiilisista polttoaineista. Viidennekseen (20%) peruste ei pure (ei kuviossa).

Uskossa ydinvoiman taloudelliseen edullisuuteen havaitaan hieman enemmän varauksellisuutta kuin vuotta aikaisemmin, jolloin arvioinneissa todettiin niin ikään vähäinen vetäytymä. Vajaa puolet (45%) katsoo nyt ydinsähkön halvaksi, joka neljäs (24%) ei (ei kuviota). Skeptisyyttä saattaa osaltaan synnyttää sähkön yleinen hinnannousu, mistä ydinvoima saa välillisesti osansa. Millään tuotantotavalla tuotettu sähkö ei varmaankaan ole kuluttajan mielestä nykyisin halpaa (suhtautumisesta sähkömarkkinoihin ja sähkön hintaan, ks. luku 8.).

Positiivisista näkökohdista keskeiseksi kansalaisten arvioinneissa muodostuu edelleen ydinvoimasta maassamme saatujen kokemusten myönteisyys. Selvän enemmistön (62%) mielestä Suomessa on saatu hyviä kokemuksia (suomalaisesta) ydinvoimasta. Eri mieltä asiasta on vain pieni vähemmistö (11%). Kannanotot ovat lähellä viime vuosien keskimääräistä tasoa. Kokonaisuutena aikasarja kertoo, että tunnustus kotimaiselle ydinsähkön tuotannolle on ollut kaikissa vaiheissa vahvaa [kuvio 10.].

Ydinvoimakielteisten argumenttien kirjossa keskeinen suhtautumisperuste on edelleen näkemys, jonka mukaan ydinvoiman käyttöön liittyy liian paljon tuntemattomia vaaratekijöitä. Vaikka vastausjakauma painottuu nytkin huolestuneisuuden suuntaan (45% kantaa huolta tuntemattomista vaaroista, 34% ei), kannanottojen pitemmän aikavälin kehitys kertoo tämän tyyppisten eriytymättömien huolten asteittaisesta hälventymisestä. Kokonaismuutos 80-luvun tuloksista on mittava [kuvio 11.]. Samankaltainen, vielä selvempi laskeva trendi todentuu syöpävaaraa koskevissa arvioinneissa. Niiden osuus, jotka arvioivat syöpään sairastumisen vaaran olevan suuri ydinvoimaloiden ympäristössä, on vähin erin laskenut enemmistöasemasta (54% vuonna 1986) noin neljännekseen (nyt 26%, ei kuviota).

Ydinvoimalaonnettomuuksia koskevat kysymykset tuottavat aiempaan tapaan verraten tylyjä tuloksia riippumatta siitä tiedustellaanko asiaa onnettomuuden todennäköisyyden vaiko sen potentiaalisten seurausten näkökulmasta. Kolmannes (34%) pitää suuria vahinkoja aiheuttavan ydinvoimalaonnettomuuden tapahtumista niin epätodennäköisenä, ettei sellaisesta ole syytä huolestua. Eri mieltä on joka toinen (49%). Onnettomuusriskiä reaalisena pitäviä on hieman enemmän kuin vuotta aiemmin, mutta vähemmän kuin seuranta-ajalla keskimäärin [kuvio 12.].

Mahdollisen onnettomuuden seuraukset on nähty aina vakaviksi. Valtaenemmistö (87%) otaksuu onnettomuuden - mikäli sellainen sattuisi - aiheuttavan väistämättä korvaamattomia vahinkoja laajoille alueille ja suurille ihmisryhmille. Kaikenlaiset ydinvoimaonnettomuudet ollaan täten taipuvaisia näkemään tuhoisiksi. Käsitys osoittautuu hyvin pysyväksi sikäli, ettei ydinvoiman hyväksyttävyyden kasvu heijastu siihen. Syksystä 1986 uhkakuvat eivät ole lientyneet käytännössä lainkaan (ei kuviota). Näkemyksiä ydinvoiman turvallisuudesta tarkastellaan myös jäljempänä energiapoliittista päätöksentekoa ja viranomaisvalvontaa koskevien kannanottojen yhteydessä [luku 6.).