Useampi kuin kolme neljästä (77%) yhtyy nyt käsitykseen, jonka mukaan viime vuosien sateet, myrskyt, tulvat ja muut poikkeukselliset sääolot¹ ovat osoitus ilmastonmuutoksesta, ts. siitä että saasteet ovat järkyttäneet luonnon tasapainoa. Eri mieltä tohtii olla vain joka kymmenes (10%). Vaikka samanmielisyys on aiemminkin ollut suurta, tulos edustaa yhdessä kahden viime vuoden tuloksen kanssa näkyvää irtiottoa aiemmasta. Vakuuttuneisuutta lienee vahvistanut uusien näyttöjen esilläolo tiedotusjulkisuudessa. Tällaisia ovat olleet dramaattissävyiset uutiset luonnonmullistusten aiheuttamista tuhoista (toissa mittauksen lukuja kohotti tutkimusajankohtaa edeltänyt, New Orleansin runnellut Katrina-myrsky). Myös omakohtaisilla havainnoilla jouluisista nurmikonleikkaajista ja laiturilta pilkkijöistä alkanee olla enenevästi vaikutusta kansalaismielipiteeseen [kuvio 13.].

Ajattelutapa tulee esille myös suoraan energiantuotantoon kytkettynä. Kolmen neljäsosan (76%) mielestä kasvihuoneilmiön pysäyttämiseksi kivihiilen ja muiden fossiilisten polttoaineiden käyttöä tulisi rajoittaa tuntuvasti. Osuus on hieman suurempi kuin vuotta aiemmin. Vaade on kuitenkin saanut laajan kannatuksen jo varsin pitkään (ei kuviossa).

Ilmastonmuutoskantoja tutkittiin myös toisella, mahdollisimman selväsanaiseksi formuloidulla teesillä. Edellisessä tutkimuksessa mukaan otetun mittarin ideana oli testata, kuinka äärimmäiseksi muotoilu ilmastoargumentti voi olla tullakseen hyväksytyksi. Reagoinnit väitteeseen 'Ilmastonmuutos on todellinen ja äärimmäisen vakava uhka, jonka torjuntaan koko maailman tulisi ryhtyä välittömästi ja kaikin mahdollisin keinoin' osoittavat, ettei tällaista rajaa ole. Hätähuudonomainen muotoilu ei hillitse lausuman läpimenoa. Valtaenemmistö (85%) yhtyy, vain marginaalinen vähemmistö (6%) kieltää. Kyseessä on yksimielisin kannanotto koko laajassa tutkimusaineistossa. Jakauma on asiallisesti sama kuin vuotta aiemmin [kuvio 14.]. Väestöryhmittäiset erot - niiden miltei täydellinen puuttuminen - kertoo että ilmastomuutoshuoli yhdistää koko yhteiskuntaa.

Tarkasteluyhteydessä on paikallaan viitata myös aiempaan tutkimustietoon. Kolmen vuoden takaisessa tutkimuksessa (2004) käsityksiä ilmastonmuutoksesta ja Kioton sopimuksesta selvitettiin laajalla kysymyssarjalla, joka suoraan testasi uskoa ilmiön todenperäisyyteen. Näkemyksen, jonka mukaan ilmastonmuutos on reaalinen uhka, joka vaatii tehokkaita toimia, allekirjoitti jo tuolloin peräti kolme neljästä. Vastateesi, jonka mukaan puhe ilmastonmuutoksesta ei pidä paikkaansa, tai ainakin uhkaa on liioiteltu, herätti puolestaan enemmän torjuntaa kuin hyväksyntää.

'Torjuttava kaikin keinoin' -periaate näyttäisi kattavan julkisuudessa kritisoidutkin päästöjen vähentämiskeinot. Tähän viittaava tulos saadaan päästökauppaan suhtautumista luotaavasta uudesta väittämästä. Teesiin 'Päästökauppaa tulisi jatkaa uudella kansainvälisellä, mahdollisimman laajapohjaisella sopimuksella heti kun nykyinen Kioto-sopimuskausi päättyy’ yhtyy useampi kuin joka toinen (55%) eri mieltä olevien osuuden jäädessä vähäiseksi (13%). Kolmannekseen (32%) kohoava epätietoisten osuus kertoo myös epätietoisuudesta. Päästökauppakantojen onkin todettu olevan pitkälti kysymysmuodosta riippuvia. Mikäli kysymys viittaa järjestelmästä mahdollisesti aiheutuviin kansallisiin ongelmiin, se saa olennaisesti vähemmän hyväksyntää kuin vedotessaan kansainväliseen vastuuseen tai EUn edelläkävijärooliin. Unionin yksipuolisetkin päästöjen vähentämistoimet on yleensä kuitenkin pikemminkin hyväksytty kuin torjuttu. Tähän viittaa myös muu ilmastonmuutosasenteita koskeva tutkimustieto².

______________________________